tiistai 20. marraskuuta 2018

reppureissaaja

Tuijotan ikkunasta ohikiitäviä maisemia. Puita. Taivaanrannassa laskevaa aurinkoa. Talojen siluetteja, jotka kohoavat mäen rinteessä uljaina. 

Luen kirjaa. Kirjoitan kännykän muistioon ajatuksia ylös, etten unohtaisi, miltä tuntuu elää. Hetkeksi annan ajatusten tulla. Kesän kaipuun ja aaltojen kohinan.

Nakkaan rinkan selkään ja astelen maiharit jalassa asemalaituria pitkin. Tuttu Audi on parkkeerattu kahden muun auton väliin. Se on ottanut osumaa. Kulunut vuosien saatossa, mutta istuessani sen ruskeille nahkapenkeille, haistan ne tutut tuoksut lapsuudesta. 

Pitelen kaksin käsin teekupista kiinni. Mummo tarjoaa pannukakkua hillon kanssa. Ukki kertoo tarinoita lapsuudesta. Kaappikellon tasainen raksutus taustalla.

Huikkaan hyvästit. Mummo tulee vielä halaamaan. Toivottaa hyvää matkaa. Pusken rinkan takakonttiin ja hyppään pelkääjän paikalle. Radiosta kuuluu kuutamo sonaatti. 

Harjaan hampaat tähtitaivaan alla ja ihastelen kuutamoa. Cassiopeia ja pieni karhu. Serkkutyttö on katsonut ne tähtikirjasta. Hetken haaveilen osaavani kaikkien noiden valopisteiden nimet.

Routa kimaltaa timanttien lailla auringon paisteessa. Kirpeä pakkasaamu. Ihailen pellon laidalla mökkiä, joka pilkistää heinikon takaa. Kameran linssin takaa kaikki näyttää toisenlaiselta.

Jossain toisaalla makaan sängyllä kuudetta tuntia peräjälkeen. Kuvittelen, ettei minusta ole mihinkään. Satuttaa ajatukset yksinäisyydestä. Ahdistaa ajatus paluusta koulunpenkille.

Ihmettelen maailmaa. Miten paljon on kaunista ja hyvää. Nukahdan vällyjen alle hymy huulillani. Tätä elämän kuuluisi olla.



tekstiä on vähän väritetty fiktiivisellä otteella. halusin ikuistaa tunnelmaa reppureissaajan matkalta.

2 kommenttia:

  1. Tykkään niin sun tyylistä kirjottaa! Ihana teksti❤️

    VastaaPoista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤