tiistai 13. marraskuuta 2018

ja lapset uskovat onnellisiin loppuihin

ajatusteni kulku seitin ohutta.
siellä, missä lumihuippuiset vuoret kohtaavat taivaan rajan
ja pilvet peittävät tähdet näkyvistä,
minä itken maailman epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.
punon laulunsanoja yhteen pilvilampaiden untuvilla.
kirjoitan puunkuoreen terveiset taivaaseen
kaikille elämänsä päättäneille.
hukkuneille ja kaatuneille.

• • •

junassa katseemme kohtasivat
hymy levisi silmiisi
kerroit kodistasi maailman toisella puolella,
jossa aikuiset pitävät pienemmästään huolen
ja lapset uskovat onnellisiin loppuihin.

erotessamme ojennat neilikan
toivotat turvallista loppu matkaa
halatessamme kuiskaat korvaani
muistavasi minut
luonnon herätessä jälleen eloon.

se
teki
minut
onnelliseksi.

4 kommenttia:

  1. Mä en osaa kuvailla mun ajatuksia siitä kuin mieletön teksti tää on, mutta kolahti. Oot niin taitava!❤️

    VastaaPoista
  2. Wau. Sä voisit niin joskus kirjottaa runokirjan😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmonen on kyllä haaveena. Oon jo koonnu mun runoja yhteen tiedostoon. Kiitos! ❤

      Poista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤