supersankari

Lapsuudessa koin sinut supersankarina. Ihmisenä, joka tietää kaikesta kaiken ja joka osaa mitä tahansa. Olit turvallinen hahmo, johon luotin. Jonka käsivarret kantoivat minua hellästi. Joka hyppyytti polvella ja heitti syntymäpäivänä ilmaan niin monta kertaa kuinka monta vuotta olinkaan täyttänyt. 

Voitelit aamupalaleivät. Lämmitit mikrossa kaakaot. Veit hiihtoretkille ja luistelemaan. Autoit läksyjen parissa. Luit Uppo-Nallea iltasaduksi ja toisinaan kerroit poliisikoira Otosta, joka on ehkä mieleenpainuvin hahmo lapsuudestani. Oton vainu oli pettämätön. Niin myös tarinoidesi juoni. Rakastin niitä satuja. 

Kaupassa käynnistä sai palkkioksi ostaa jotain pientä. Vaikka suklaapatukan tai Hubba-Bubbaa. Lomilla sai kokonaisen karkkipussin ihan ikiomaksi tai pääsi käyttämään Hesestä saatuja synttärikuponkeja, joilla sai ilmaisen lastenaterian. 

Käytit uimassa autolla, jota sanottiin pikkubussiksi. Luulin sitä pitkään sen auton oikeaksi nimeksi. Ehkä siksi en vieläkään osaa erottaa mikä auto on Audi ja mikä taas Honda. Siitä autosta on kyllä mukavat muistot. Uimaan mennessä se oli kuin sauna, mutta uimasta tullessa siellä oli mukavan lämmintä, vaikka hampaat monesti meinasivat kalista. Jalat putsattiin vesisaavissa ennen autoon menoa. 

 Opetit olemaan rehellinen. Kannustit käymään harrastuksissa. Tsemppasit koulun kanssa. Kyselit kuulumisia. Olit läsnä silloin kun sitä eniten tarvitsin.

Olet vieläkin supersankari. Ihminen, josta välitän, vaikka toisinaan olen vakavissani toivonut, että olisin syntynyt toiseen perheeseen. Ihminen, jonka työtä arvostan. Olet hyvä siinä, mitä teet. Ihminen, jonka puolesta pelkää. Jota rakastaa. 

Hyvää ja salmiakin täyteistä isänpäivää isä.