sunnuntai 9. joulukuuta 2018

elämän kipinää

Toisinaan tulee se tunne
etten saa happea
ja maailma pyörii silmissä.
Kun luulen kuolevani
hajoavani tuhansiksi atomeiksi taivaalle.

Kun sydän jättää lyönnin välistä
ja syvälle sisimpään sattuu
armottomasti.

Siltä tuntuu muistaa menneet.
Nähdä oma nuorempi versio itsestäsi
seisomassa kerrostalon katolla
tuijottamassa tyhjyyteen.

Mielessä ainoa toive
että pääsisi jonnekin parempaan.
Paikkaan, missä ihmiset eivät huutelisi
tai uittaisi päätä koulun vessassa.
Jossa ei tarvitsisi nähdä isän lyövän äitiä
ja siskon joutuvan vankilaan.

• • •

Pikkuveljen heiveröiset sormet
valkoiset kuin lakana.
Äiti puristaa ne kämmenensä sisään.
Yrittää puhaltaa pieneen sydämeen elämän kipinää.
Minä annan kyynelten tulla.
Mietin, millaista taivaassa on.
Jospa siellä on veljellä hyvä olla.
Ei maailman kylmyyttä tai sotia.


fiktiivinen

2 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤