sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

taisteluarvet

siinä unessa kirjoitit viimeiset sanasi minulle, 
joita en kuitenkaan koskaan saanut kuulla. 
ja vaikka tiedän, etten voi valita niitä puolestasi,
toivon koko sydämestäni,
etteivät ne olisi särkeneet sydäntäni.

.....

hiivit aamuyöstä viereeni. 
sanot, ettet kykene nukahtamaan. 
olemme hereillä pitkään. 
niin pitkään, 
että annan itselleni luvan katsella kuun valossa kasvojesi piirteitä. 
jylhää leukalinjaa ja korkeita poskipäitä. 
lopulta näen silmiesi sammuvan
ja annan itseni kadota maailmalta. 
herään aamulla siihen, 
että puristat kädestäni
ja kysyt - vieläkö jaksat rakastaa minua? 

..... 

paljas selkäsi on täynnä jälkiä. 
elämän hiomia ja vuosien uurruttamia. 
kutsun niitä taisteluarviksi
sillä minulle jokainen niistä kertoo tarinaa sinusta. 
ja siitä, miten sinusta tuli sellainen kuin olet. 

2 kommenttia:

  1. Ihana ajatus tuo taisteluarvet! 😍 Niitä elämän mukanaan tuomat jäljet kyllä todella ovat

    VastaaPoista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤