näet minut sellaisena kuin olen

Näet mun läpi,
kun katsot mua tiukasti silmiin,
etkä anna mun katseen vaeltaa ohi.

Näet mun läpi silloinkin,
kun sanon, että mä olen ihan okei,
mutta oikeasti olen kaikkea muuta kuin okei.
Tai kun hymyilen, mutta sisimmässäni haluaisin vain itkeä.
Tai kun väitän selviäväni, mutta romahdan heti päästyäni rappukäytävään.

Näet minut sellaisena kuin olen.
Kun olen heikko,
ammuttu,
täysin rikki
ja haavoitettu.
Etkä pyydä minua olemaan mitään muuta.

ja miten ikinä pyytää anteeksi

Joskus tie vie risteykseen, etkä tiedä minne kääntyä. Et uskalla palata takaisin, eikä se oikeastaan ole edes mahdollista kuin unissa tai mielikuvissasi. 

Mä olen tullut mun tien päähän, eikä mulla ole mitään hajua, mitä mun pitäis tehdä. Ja ainiin, tosiaan. Mä olen Fanni. Kaheksantoista vee ja silleen. Huora. Pleijeri ja mitähän muuta vielä. Olen tehnyt suuren virheen, jota mä kadun koko loppuelämäni. Mä jätin rakastamani jätkän kuin nallin kalliolle ja käänsin sille selkäni. Se oli ainut ihminen, johon mä luotin. Ainut ihminen, joka tunsi mut sellaisena aitona ja välittävänä ihmisenä kuin mä olen. Nykyään oon kaikkea muuta kuin sitä. Tai ainakin valtaosa koko koulussa ajattelee niin. Ja vain siksi, että ihmiset uskovat ennemmin valheisiin kuin totuuteen. Ja jos sen valheen laittaa liikkeelle koulun söpöin poika, johon kaikki tytöt ja osa pojistakin on ihastuneita, ei siinä auta oikein mikään. En oikeastaan jaksanut edes yrittää korjata tilannetta. Tiesin jo valmiiksi, että se on turhaa. Yks-nolla sille pojalle. 

Haluatte varmaan tietää, kuka se poika on, jonka jätin. Sen nimi oli Julius. Tai onhan se vieläkin, mutta käytän mielummin mennyttä aikamuotoa, koska ei kai mulla olis edes oikeutta puhua siitä tyypistä. Niin paha mä olen. 

Mä ihan tosi välitin siitä. Ja se välitti musta. Ihan tosi tosi paljon. Sitä on vaikea selittää, mutta kun sä kohtaat sen oikean, niin sä kyllä tiedät. Se on menoa se. Mutta mä pelkäsin. Pelkäsin, että mun sydän särkyis. Pelkäsin sitoutua. Pelkäsin rakastaa. Pelkäsin, että se satuttais mua, vaikka syvällä sisimmässäni tiesin, ettei se tekis pahaa kärpäselle edes.

Tätä sanotaan kai sitoutumiskammoksi. Mua alkoi ahdistaa. Ihan silmittömästi. Tuntu, etten voi enää hengata sen kanssa. Tai nähdä sitä. Tai edes pitää siihen yhteyttä. Ahdisti niin silmittömästi, etten pystynyt edes kertomaan sille siitä ahdistuksesta. Lakkasin vain vastaamasta sen viesteihin. Aloin vältellä paikkoja, missä se liikkui. Jos se jotain kautta pystyi ottamaan muhun yhteyttä, sanoin, että mä olin kiireinen ja mun pitäisi lukea kirjoituksiin. Paskat mä jostain kirjoituksista. En ollut pystynyt keskittymään niihin ollenkaan. Koko tää juttu painoi mun mieltä. Sydäntä varsinkin.

Miten kertoa ihmiselle, että rakastaa sitä. Miten sanoa, että silti ahdistaa ja etten pysty olemaan sen seurassa tai edes näkemään sitä. Ja miten ikinä pyytää anteeksi..



jatkoa novellisarjalle

syksyn tunnelmia

Luokan edessä odottaa porukkaa. Kysyn niiltä jotain, jonka jälkeen ne alkaa kuiskia toisilleen. Sama tunne, jonka koin ihan liian monta kertaa yläasteella, tulee jostain. Paniikin alkuoireet. Ajattelen, etten jaksa välittää. Alentukoon toiset siihen. Mä en luovuttais, kun olin päässyt jo näin pitkälle. Eihän ne edes tunteneet mua. Ihan sama mitä ne puhuis, niin se ei todennäköisesti pitäis paikkaansa.

Istun ruokailussa yksin pitkän pöydän päässä. Tiedän, että jos antaisin mun ajatusten vaikuttaa mun tekoihin, niin jättäisin syömättä ja painuisin pois ruokalasta. Pois katseiden alta. Pois niiden kaikkien tuntemattomien luota. Kävelisin pyörälle, antaisin kyynelten valua poskia pitkin. Polkisin kämpälle, enkä seuraavana päivänä tulisi enää kouluun.

En anna ajatuksille valtaa. Kuvittelen, että kaikki on ihan hyvin. Että vaikka olen yksin, niin se on ihan okei. Saan syötyä ja palautettua astiat. Kävelen takaisin aulaan ja istun penkille odottamaan tunnin alkua.

Joka päivä ylitän itseni. Tulen kouluun, suoritan oppitunnit, välitunnit ja ruokailun läpi. Kämpällä huokaisen helpotuksesta. Jollain tasolla olen ylpeä itsestäni. Olen vahvempi kuin ennen. Se jo itsessään on saavutus minulle. 

Mun luokka vaihtu toisena koulupäivänä. Oppitunnit siirty kilsan päässä olevaan toiseen koulurakennukseen ja kaikki mun kaverit jäi eri kouluun. Mun ensimmäinen viikko uudella luokalla oli about tuollaista, mitä tuossa ylempänä kerroin. 

Pikkuhiljaa oon alkanut viihtymään. Oon myös jaksanut paremmin, ku öisin on saanu nukuttua ja koulussakaan ei oo tarvinnu tuijottaa koko ajan vaan kelloa, et millon pääsis pois.

Kaipaan edellistä luokkaa, ihmisiä sieltä. Olin tällä viikolla yhen äidinkielen tunnin niiden mukana ja ai että. Sitä naurun määrää. Meidän piti pitää luokalle puheita ja eihän siitä meinannu tulla mitään, kun joka toinen vaan itkunauro siellä. 

Elämä tosi jees. Syksy jees. Koulu ihan jees. Näillä mennään.

Kiinnostaako kuulumispostaukset yhtään vai jatketaanko vaan kaunokirjallisella linjalla?

mun lukulista

Oon kesän ja tän alkusyksyn aikana lukenu tosi paljon kirjoja ja ajattelin koota tänne blogin puolelle niistä listaa, sekä kirjoista, joita oon lukenut aiemmin ja joista oon tykännyt tosi paljon. Toivottavasti joku niistä päätyis sunki kirjahyllyyn ja ihan luettavaksi asti. Alhaalla vielä listaa kirjoista, jotka aion/haluaisin lukea.



Kirja, joka jokaisen täytyis lukea ja samalla myös kirja, jota rakastan. Jos mun pitäis tällä hetkellä nimetä joku kirja mun lemppariksi niin se ois ehdottomasti: Ihme. Sille on myös ns jatko-osa: Auggie & minä.


Vahva suositus:

Jojo Moyes Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
Gena Showalter Tiimalasi
Cecilia Ahern Viallinen, Täydellinen
Elena Mady Vaihdokas
Veronica Rossi Paljaan taivaan alla- sarja. Paljaan taivaan alla, Halki ikiyön, Yhä sininen taivas
Ally Condie Tarkoitettu, Rajalla, Perillä
Maze runner: Labyrintti, Poltettu maa, Tappava lääke
Outolintu trilogia
Nälkäpeli
Night school, Night school 2
Kiera Cass: Valinta sarja. Valinta, Eliitti, Ainoa, Perijätär, Kruunu.
Sarah Crossan: Yksi
Estelle Maskame: Heittäydy, jos uskallat
Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä?
Mikä kaikki voi mennä pieleen
Kaikki kaikessa
Langennut
En ikinä luovuta
Sinuun minä jäin
Valo, jonka kadotimme
Linnunsitoja
Tuula Väisänen Ida
Elämäni banaanin kuorena
Parillisia ja parittomia
Theo Lawrance: Salatun voiman kaupunki, Pimeä sydän, Hehkuva ruumis
Tuhat kerrosta: Pudotus, Huipulla
John Green Arvoitus nimeltä Marko
Kaikki viimeiset sanat, Kilpikonnan kuorella
Endgame- kirjasarja: Taivaan avain, Pelin säännöt, Loppupeli

Harry Potterit
Yön koulu- sarja
Etsijät-kirjasarja
Penny kirjat
Laura kirjat
Hevoshoitolan sisarukset- kirjasarja

Ihan ok luettavaa:

Terveisin seepra
Pehmolelutyttö
101 syytä
Viha, jonka kylvät
Viillot


Aion/haluaisin lukea:

Kaunis sydän
Näkymätön poika
Yksi täydellinen päivä
Keskiyön valtiatar
Mustat valkeat valheet
Hyvä aviomies
Elinvoimaisen miehen kirja
Jenni Pääskysaari Sinä olet, Tyttö sinä olet tähti
Sinä Pystyt
Tähtityttö
Bea Uusma Naparetki
Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin
Ernest Cline: Armada
Sarah J. Maas: Throne of Glass - Keskiyön kruunu
Chris Riddell: Ottilia merillä
Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla
Piia Leino Taivas
Bjorn Sortland Silmätyksin
Laura Suomalainen Silmänkääntötemppu



JOS oot lukenu jotain noista, niin mitä mieltä olit niistä? Kerro myös mulle, jos sulla on joku sun ihan lemppareista lempparein kirja. Ehkä mäkin haluaisin lukea sen.
..

enkelipoika

Kun näin sinut ensimmäistä kertaa.
Hennot ääriviivasi.
Sydämesi sykkeen.
En osannut ajatella muuta kuin sinua.
Sitä, millaista elämä olisi syntymäsi jälkeen.
Sinun suloinen hymysi valloittaisi sydämeni.
Naurusi saisi kyyneleet valumaan poskillani.

Tehdessäni pientä enkelipoikaa,
en ymmärtänyt, miltä tuntuisi kuolema.
Pieni nyytti sylissäni, joka ei ikinä hymyilisi.
Tai nauraisi.
Tai edes itkisi.

Sain pitää sinua pienen hetken.
Pientä enkelilastani.
Olit kauneinta, mitä olin ikinä nähnyt.

En halunnut hyvästellä,
mutta kuitenkin jouduin luopumaan sinusta.
Rakastin sinua suuresti.
Rakastan, yhä edelleen.