pysäkillä

Seisoin salin reunalla. Katselin, kun pelasit keskittyneenä. Näin sinun hymyilevän aidosti. Teki mieli kääntää katse pois. Satutti, etten koskaan voisi seistä vierelläsi. En voisi koskaan hymyillä yhtä aidosti. En voisi olla se, joka pyyhkisi kyyneleesi, ja sanoisi -Oot tärkeä. 

Kävelin rantapolkua. Näin sinun istuvan kivellä pää painuneena. Istuin viereesi, ja otit kädestäni kiinni. Katselit joutsenia, joita näkyi kauempana. Niillä oli puhtaanvalkoset höyhenpuvut. Olinko itse koskaan ollut syvältä sisimmästäni yhtä puhdas. Yhtä kaunis.

Ne leikittelee taivaalla. Tanssii villisti. Niiden suunta vaihtuu yhtä nopeaa, ku mun ajatukset. Tulevaisuuteen vievä tie on ollut hämärässä. On se vähän vieläkin. En tiiä mitä tälle blogille käy. Miten pitkään tätä tuun jatkamaan. Oon tykänny tästä, ja kyllä tykkään edelleenkin, mutta tän hetkisessä elämän tilanteessa mulla ei riitä aika, eikä oo paljoa ajatuksia tai kirjotuksia jaettavaksi teille ihanille lukijoille.
Mää oon niin väsyny ajattelemiseen ja kirjottamiseen. Mun pää lyö tyhjää, ku mietin mitä tänne vois kirjottaa. Mä en pidä mitään virallista taukoa, mut voi olla, ettei hetkeen tuu mitään..
Tsemppiä kaikkeen maholliseen!