Annoin anteeksi sulle

Älä väitä ettet muista, koska kyllä sä muistat. Muistat sen, ku kävelin portaita ylöspäin ja kannoin painavaa tarjotinta. Tulit mua vastaan ja virnuilit. Sitten sä kamppasit mut. Kaaduin, löin pääni ja tarjotin lensi, samoin ruuat. Mun hiukset oli maidossa, ja kyyneleet valu mun poskille. Sä katoit mua ensin säälien, mutta sitten kovetit ittes, niin kuin aina ennenkin ja häivyit sanomatta sanaakaan. 

Muistat myös sen, ku olit just puhkasemassa mun pyörän rengasta, ku mää tulin. Nauroit, kun kumi hiljalleen tyhjeni. Läpsäsit mua selkään, ja sanoit -Hyvää synttäriä! Jouduin taluttamaan neljä kilsaa sitä pyörää kotiin. Kotona jouduin valehtelemaan, että olin ajanut vahingossa lasinsirpaleiden päältä.

Muistat myös kaikki ne kerrat, kun lauoit päin naamaa niitä kaiken maailman haukkumasanoja, ja ne kerrat, kun ajoit mun ringistä ulos ja sait kaikki muut nauramaan mulle. 

Muistat varmaan myös, että me oltiin oltu lapsuudesta asti kavereita. Ihan parhaita sellasia. Oltiin tehty kaiken maailman reissuja, ja leikitty rikkinäisillä nalleilla. Kerätty pulloja ja käyty aina ostamassa niillä rahoilla muutama irtokarkki, joita sitten syötiin kotimatkan ajan. Meillä oli myös best friends-korut. Tosin mä poltin sen oman puoliskoni viime juhannuksena.

En mä ees tiiä milloin kaikki muuttui. Milloin halusit enää vain satuttaa.

Mutta arvaa mitä sä et tiiä?

Et tiiä sitä, että mä annoin sulle mielessäni anteeksi, ja sen avulla oon päässy tuon kaiken yli.

Teksti on fiktiivinen!