vanhus

kuva täältä

Sä et tiennyt, 

et mä kävelin sun perässä ja katselin sua. 

Mä näin, kuinka tuska ja kaipuu huokui susta. 

Kuinka suru ja ikävä raastoi sun sydäntä. 

Mä tiesin, et mun pitäis auttaa.

Otin sua kiinni askele askeleelta

 ja kun mä lopulta olin sun kohdalla,

en osannutkaan sanoa muuta, kuin terve. 

Sä ehkä tunnistit mut, mutta en oo varma, 

ja vastasit mun tervehdykseen. 

Mä vasta nyt tajuan, kuinka tyhmä ihminen voi olla. 

Mä pakenin sun luota ja lähdin pois.

Kului viikkoja ja kuukausia, 

ja sä menit yhä huonompaan ja huonompaan kuntoon.

Ja sitten mä kuulin sen,

mitä olin niin kauan pelännyt.

Kuulin, et enkelit olivat vieneet sut pois.

Mulla ois ollu niin paljon kysyttävää,

niin paljon kerrottavaa,

mut oli liian myöhäistä. 

Mua ei ees lohuttanu se, 

että mä tiesin, et me nähtäis vielä. 

Nähtäis vielä siellä, 

minne mä olin vasta matkalla.


teksti on fiktiivinen