perjantai 31. maaliskuuta 2017

niin pienestä kiinni

Istun kahden istuttavassa keinussa. Veli keinuu vieressä. Pukkaan välillä vauhtia ja katson toisen hymyileviä kasvoja, joilta paistaa ilo.

Sisko lukee iltasatua. Istumme vieretysten ringissä ja pidän veljeä sylissä.

Fysioterapeutti tulee kylään. Veli laitetaan telineeseen, joka pitää hänet pystyssä, koska veli ei pysty kävelemään tai käyttämään jalkojaan.

Sänky. Piuhoja ja letkuja. Veli silmät suljettuina. Joku laittaa letkuihin ruokaa.

Äiti seisoo sängyn vierellä. Pukee puhtaat vaatteet. Veli on hiljaa. Aivan liian hiljaa.


Hautausmaa. Kolkko. Synkkä. Seisomme kuopan vierellä. Arkku lasketaan sinne. Miehet heittävät lapioilla multaa sen päälle. En ymmärrä. Itken vain.

Kotona selaan valokuva-albumia hautajaisista. Itkettää. Illalla omassa sängyssä mietin, miksi veljen piti kuolla. Miksi veli ei saanut elää pidempään. 


Myöhemmin pidetään lapsensamenettäneiden kurssi. Vanhemmilla on omaa ohjelmaa. Silitän ulkona olevia hevosia. Sisällä taikuri puhaltaa mulle ilmapallon ja tekee siitä koiran. Joku pojista saa mustan miekan. Huoneessa on myös suojatiematto ja joku mies käskee meidän ylittää sitä. Ensin pitää katsoa tuleeko autoja.

Koti. Jotenkin tyhjä. Jotain puuttuu. Huomaan hyllyssä olevan kuvan veljestä. Menen omaan huoneeseeni ja itken. Kaikki tuntuu niin pahalta. 



Kuolema. Asia, joka on ahdistanut mua ja ahdistaa vieläkin. Mua ahdistaa ajatus hautajaisista, joihin vielä joskus joudun ehkä menemään. Ahdistaa vanheneminen. Vanhuus. Mä en halua kuolla. Pelkään sitä. Se ei tunnu turvalliselta. 

Mua ahdistaa kaiken lopullisuus. 

Elämä ja kuolema. Niin pienestä kiinni.

12 kommenttia:

  1. Voimia! ❤ kuolema on vaan niin raadollista, miks kaikki "hyvät" lähtee aina ekana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ Niin, mutta toisaalta silläkin oli tarkotus, että veli kuoli niin nuorena. Aina ei vaan jaksa ymmärtää. Mutta kiitollinen silti niistä vuosista, mitkä sai olla yhdessä.

      Poista
  2. Mulla ei oo sanoja.. se on kauhee tunne ku menettää ihmisen elämästään

    VastaaPoista
  3. Niin se vaa menee, että joillaki elämä loppuu lyhyeen ja toiset elää tosiki pitkään. Ku jaksas vaa aina muistaa, että kaikella on tarkotuksensa! Sydän sulle❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, ja elämä kantaa, vaikka joku läheinen kuoleekin. Kiitos sulle! ❤

      Poista
  4. Voimia paljon♡ Läheisten menettäminen on kamalaa ja muakin ahdistaa vanhuus ja kuolema yms. Osaat kirjoittaa niin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Mutta onneksi aina aika parantaa haavat.

      Poista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤