etsimässä suuntaa

Huojuu.

Kuin syksyllä orastavat heinät.

Pienen lapsen ensi askeleet.

Taivaalla saippuakuplia.

Etsimässä suuntaa.

Polkua, jolla turvallista kulkea.

Sydämessä jäätä.

Hajotettua.

Sirpaleita, joita sanoilla parsitaan kiinni.

Uusi alku.

Auringon säteissä.

Vastaantulevan hymyssä.

Kädessä, joka pitää kiinni päästämättä irti.

Satuttaa. Toisten kuittailut ihastumisesta. Kun se oikea on kaukana, tavoittamattomissa. Ja vaikka sydän on hajonnut, ollut sirpaleina, syvällä sisimmässä läikähtää ilo. Toisen kasvojen näkemisestä. Hymystä. 

Elämä, joka ei aina ole mennyt omien suunnitelmien mukaan, on kuitenkin kasvattanut ja opettanut. Antanut kärsivällisyyttä. 

On sitä kipua, joka on siellä jossain, vaikkei sitä pysty kunnolla tuntemaan. Kipua, kun on satuttanut toista. On myös sitä kipua, joka on tullut jäädäkseen siihen asti, kunnes pystyy päästämään toisen ihmisen lähelleen. Ihmisen, joka pysyy vierellä. Elämän mittainen ystävä. 

Aina on saanut haaveilla, mutta joskus unelmat satuttavat kaikista eniten. Satuttavat, kun niiden varaan on hetkittäin laskenut oman tulevaisuutensa. 

Ahdistaa joidenkin ihmisten läheisyys. Enkä tiedä sille syytä. Ahdistaa ajatus siitä, että vieläkin tulee päiviä, jolloin tulee satuttamaan toista ihmistä. 

Myrskyisellä merelle purjehtii heiveröinen laiva, joka on kolhiintunut matkan varrella. Jonka purjeisiin lokit ovat tehneet reikiä, ja jonka reitti muuttuu, Mutta yksi asia ei muutu. Määränpää.