kipua

Ontto tunne sydämessä. Kipua ja surua, josta en pääse varmaan koskaan yli. Kyyneleet tulevat yllättäen. Muisto vie menneisyyteen. Siinä kävelen metsäpolulla. Vierellä kulkee kultainennoutaja. Niin paljon kipua. En haluaisi muistaa enempää, mutta muistot tulevat yksitellen. Vievät syvemmälle pimeään. Sattuu niin paljon. Antaisin melkein mitä tahansa, jos saisin ne hetket takaisin. Kyyneleet sumentavat silmät. On vaikea nähdä eteen. Miksi ihmisen pitää menettää jotain niin rakasta. Jotain mikä merkitsee enemmän kuin muut. Jotain mikä pitää kiinni elämässä. 

Hevosen harja liehuu tuulessa. Kova vauhti tyhjentää pään kipeistä ajatuksista. Saa unohtamaan elämän sen hetken ulkopuolella. On vain se luminen metsä ja täysikuu.

Taas ollaan ratsailla. Istutaan selässä ilman satulaa. Lumi sataa maahan valkoisina hiutaleina. Puhtaina. Mutta näen vain mustuuden. Pimeän taivaan. Synkät puut, jotka humisevat ympärillä.

Aika ei pysähdy. Seison vierellä. Pidän kiinni viimeiseen hetkeen asti. Hyvästit ovat liian vaikeat. Niin lopulliset. Käännän sille kaikelle selkäni ja annan kyynelten tulla. Millään ei ole enää merkitystä. On vain se toisen ymmärtävä katse, joka sanoo -Selviät. Et saa luovuttaa. 

Ja en luovuta. Vaikka kipu korventaa sisintä. Vaikka askeleet tuntuvat niin raskailta. Vaikka elämästä on lyhyen ajan hetkellä lähtenyt niin monta rakasta pois.