varjoja

Pelkkää pimeet.

En nää mitään eteen.

Sillalta nään vaan mustan veen.

Varjon minkä siihen teen.

Kyyneleitäni pyyhi en.

Niillä paidan kastelen.

Suljen silmäni tietäen.

En elä enää huomiseen.

Mustan enkelin eilen näin.

Pelkään pimeää, en vettä niin.

Astun kaiteelle tajuten.

Tää ilta onkin viimeinen.

Tajuutko, sun takii teen mun elämästä vaikeen.

Jätän sydämesi kohdalle, mustan tyhjän onkalon.

Et sä mua haluu milloinkaan.

Sen takii ei oo elämää.

Yksin en haluu jäädä milloinkaan.

Kohtaan pahuuden, vaikket ehkä uskokaan.

Mä silmäni suljen niin,

annan vetää mut sinne syvyyksiin.

Pimeetä ympärillä.

Pää pelkkää mustaa täynnä. 

En itke,

 se tekee musta heikon. 

En haluu, et näät mut täällä. 

Kylmässä, yksin jäällä. 

Sä löydät vielä oikeen. 

Ei meit oltu tarkotettu toisille. 

Elä itke mun takii.

Elä itke mun takii.

Tuijotan pimeet aukkoo. 

Päässä heittää, tajuutko. 

Yritin tehä kaiken.

Tein pelkkii virheit, siks pakenin. 

Sulle parempi, ku katoan.

Unoha mut. 

Lupaathan. 

Mä jätin sut. 

Ei ollu muut vaihtoehtoo. 

Tajuutko. 

Et sä ollu tyttö mua varten.

Mä tein kaiken aina väärin.

Sä kärsit siitä viel tänäänkin.

Anna mun mennä.

Anna mun mennä.

Parempi paikka mulle näin..

Pimee kämppä. 

Nojaan tiiliseinään. 

Silmät kiinni. 

Mun päässä huutelee kaks eri ääntä. 

Se toinen huutaa vahvemmin. 

Käskee tehä itsarin. 

Painan terää vasten rannetta. 

Tunnen pelkkää kipua. 

Juoksen ulos ilman takkia. 

Vaik siel on paljon pakkasta. 

Jätän lumeen jäljet veriset. 

Nään silloin eessä enkelin. 

Juoksen lujempaa kuin koskaan.

Pimees liukasta, koska loskaa.

Kiipeen portaat ylös katolle. 

Jätin viestin kotiin, matolle. 

Itkeä mä silloin tahtoisin, 

mut aikaa ei oo sellasiin.

Huudan. Huudan.

Sit mä tipun alas tyhjyyteen. 

Nään katseen mustan enkelin.

Kipua. Kipua.

teksi on fiktiivinen!