mennyttä

Uusi vuosi. Uusi alku. Aika kliseistä, mutta niin mä ainakin ajattelen tällä hetkellä. Vuosi 2016 oli tosi paljon erilaisempi, kuin olin ajatellut. 

Tammikuussa juhlittiin uutta vuotta mummolassa. Joululomalla en halunnut ajatella opistoa ollenkaan, enkä jaksanut pitää opistolaisiin yhteyttä. Loman jälkeen palasin opistolle, vaikka en olisi halunnut. 

Helmikuussa opistossa olo alkoi tuntua paremmalle. Löysin ne ihmiset kenen kanssa viihdyin. Kämppä alkoi tuntua enemmän kodilta ja alkoi olla enemmän niitä parempia kuin huonompia päiviä. Stressasin yhteishausta ja tein sen sitten hetken mietinnän jälkeen.

Maaliskuussa vietettiin pienellä porukalla mun synttäreitä. Alko tajuamaan, että opistoa ei oo enää paljon jäljellä. Nautin auringonpaisteesta ja siitä, että päivät piteni huomattavasti.

Huhtikuussa oli sitä perus opistoarkea. Kyläiltiin, tehtiin radio-ohjelmia jne.

Toukokuussa oli opiston vikat viikot. Opintomatka jäi huikeena reissuna mieleen. Muutaman viikon päästä opiston loppumisesta lähettiin melkein koko perheellä Lontooseen ja käytiin päivän reissulla Brightonissa, johon rakastuin ihan täysillä.

Kesäkuussa aika meni aikalailla ollessa kotona. En nähnyt kuin muutamaa kaveria. Piti tehdä vaikeita päätöksiä koulupaikan suhteen.

Heinäkuussa meille tuli pariksi viikoksi amerikkalaisia vieraita. Juhlittiin siskon häitä. Oli suvikset ja onnellisempi olo kuin mitä oli ollut pitkään aikaan. 

Elokuussa aloitin lukion vuotta nuorempien kanssa. Alussa viihdyin ja tuntui, että olin omassa paikassa. Sitten tuli stressi ja väsymys. 

Syyskuussa elämässä ei ollut paljon muuta kuin koulu. Hengailin kavereiden kanssa ja opiskelin oman jaksamisen mukaan.

Lokakuussa aloin tajuamaan, ettei lukio ole ollenkaan mun paikka. Rupesin miettimään lukion lopettamista ja uutta koulupaikkaa.

Marraskuussa kävin juttelemassa etsivänuorisotyönohjaajalle. Soitin OAKK:lle ja sain enemmän selvyyttä oppisopimuksesta.

Joulukuussa stressasin vielä viimeisestä koeviikosta. Järjestettiin tutoreiden kanssa lukiolaisille pikkujoulut. Alkoi loma ja pääsin joulutunnelmiin ja tuli joulufiilis, vaikka olin pelännyt joulun olevan taas sellainen, ettei mikään oikein tunnu miltään.

Vuosi opetti. Otti, mutta myös antoi paljon. Opin enemmän itsestäni ja omasta jaksamisesta. Sain selvyyden omasta tulevaisuudesta. Otin riskejä, jotka kannattivat. Aloitin autokoulun ja innostuin vielä enemmän valokuvaamisesta. 

Itkin ja hymyilin. Olin epätoivoinen, mutta silti onnellinen. Onnellinen myös siitä, että 2016 vuosi on nyt selätetty.