vapaus

Jotain mitä opin tässä viimeisen puolen vuoden aikana, on ollut sanomaan -ei. 

Puoli vuotta lukiota takana. Kävin hakemassa erotodistuksen maanantaina. Aika meni loppujen lopuksi nopeasti, mutta oli kyllä taas erityisen raskasta. Olin tosi väsynyt fyysisesti. Joinakin iltoina itkin omassa huoneessani, kun tuntui, etten jaksa enää päivääkään. Harrastukset jäi. Liikunta myös, joka oli aiemmin tuonut mulle energiaa ja piristänyt. Mä en jaksanut ajatella koulun lisäksi enää muuta. 

Tuntu, että olisin ollut häkissä. Elämä tuntui pinnalliselta. En jaksanut hymyillä ja niitä hyviä päiviä oli paljon vähemmän kuin huonoja. Asiat, joista olin ennen saanut iloa, ei antanutkaan mulle enää sitä samaa fiilistä.

Opistossa olin tottunut sosiaaliseen elämään, vaikka monesti siellä ahdisti se, ettei oikein missään voinut olla yksin, ja toisaalta yksin ollessa kaipasi, että joku ystävä olisi ollut vierellä.

Mua pyydettiin kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi ja olin aluksi, että ehkä mä jopa voisin. Ilmoitin myöhemmin, etten haluakaan henkilökohtaisista syistä.

Mulla riittää ajateltavaa syksyä kohtaan. Mun pitää vielä miettiä koulupaikkaa ja kysellä oppisopimuspaikkoja. Kevät menee töissä ja oon tosi onnellinen, että mulla oli mahdollisuus päästä töihin. 

Mutta asiat alkaa pikkuhiljaa selkeytymään ja se on tärkeintä. Ette voi uskoakaan kuinka vapautunut olo mulla oli, kun kävelin erotodistuksen kanssa koulusta ulos.