unohdin elää

Loma ja tuntuu etten oo taaskaan ollut lomalla. Oon stressannu tästä keväästä ja ensi syksystä ihan yhtä paljon kuin ennen lomaakin. Oon ollut väsynyt ja se on vaikuttanu huonontavasti mun fiilikseen. On tuntunu siltä, etten oo saanut päivistä oikein mitään irti.

Uskon siihen, että pärjäisin just siinä mistä oon haaveillut viimeiset pari vuotta, mutta toisaalta mua pelottaa koko ajan se, että onko musta siihen. Tuntuu, etten koko syksynä ollut oma itseni. Se oli täynnä väsymystä, stressiä, kiirettä. En kerennyt nähdä kavereita. Unohdin elää. Opiston loppumisen jälkeen mä jotenkin vaivuin olotilaan, missä oikein mikään ei tuntunut miltään. Tuntui kuitenkin siltä, että mun opistovuosi oli jotenkin jäänyt kesken. Kuin olisin saanut siitä vain puolet irti.

Opistossa itsenäistyin. Kasvoin henkisesti. Tuntui siltä, että haluaisin muuttaa pois kotoa ja alkaa elämään omaa elämää jossain muualla. Jouduin kuitenkin palaamaan takaisin kotiin. Uskon, että sekin on vaikuttanut suuresti mun fiilikseen. Se, etten nähnyt opistolaisia ja palasin ns samaan tilanteeseen kuin ennen opistoa.

Oon epävarma siitä, että mitä mä vielä teen. Jäänkö lukiosta yhteishaun aikaan jo pois vai vasta keväällä. Tuntuu, että aika loppuu käsiin. Oon miettinyt oppisopimusta ja ammattikoulua. Oppisopimus tuntuis enemmän omalta jutulta. Pitäis vaan löytää paikka, hommata kämppä ja kämppäkaveri.

En halua antaa tälle vuodelle mitään lupauksia, koska ne eivät välttämättä toteudu. Mutta toivon, että osaisin ottaa iisimmin, en enää stressaisi niin paljon ja tekisin just niitä asioita, mistä tykkään ja mitä rakastan.