Suklaalevyn kuoret.
Muutama hippu pöydällä.
Läski.
Ehkä mä olenkin.
Mutta voitko ymmärtää,
että tänään se on ainut syy,
miksi jaksan elää.
• • •
Olen tässä.
Elossa.
Eikö sekin ole jo saavutus
jaksaa taas päivän verran eteenpäin.
• • •
Kumoan tuhkakupin jätteet nurmikolle.
Kysyit miksi en voi lopettaa.
Ei tässä ole kyse siitä,
ettenkö voisi,
vaan siitä,
etten muuten tuntisi olevani elossa.
• • •
Annat kosketuksen hetken viipyä ihollani.
Toivon,
ettet sanoisi mitään.
Niitä kolmea sanaa.
Ennen niillä oli merkitys.
Ikuisuus.
Mutta tänään,
se on jotain aivan muuta.
• • •
Itken sinulle taivas.
Hetkinä, joina olen yksin.
Kivun yltyessä sietämättömäksi.
Itken sinulle taivas.
Kun en enää jaksa olla vahva.
Taivaan kannen repeytyessä.
Itken sinulle taivas.
Kun meri itkee minulle.
Ja äidin kasvot ovat kylmät.
Voi että ihana! En kestä miten saat kaiken puettuu jotenki niin riipaisevalla tavalla kauniiksi! <3 Ihana sinä!
VastaaPoistaTää lämmitti mun mieltä erityisesti. Kiitos paljon sulle! ❤
PoistaTää(kin) veti mut ihan sanattomaks ja herätti niin suuria tunteita. Kiitos Mattis sulle. Taas. <3
VastaaPoista❤❤❤
PoistaTuo viimenen runo oli erityisesti koskettava.. Olet taitava :)
VastaaPoistaKiitän ❤
PoistaNiin surullisen kaunista!❤❤kosketti todella.
VastaaPoistaLämmin kiitos! ❤
Poistatää oli i h a n a. Koskettava. Tutunkin kuuloinen. Osaat kyllä kirjottaa aina jotenki niin hienosti, että se pistää ajattelemaan - ja saa ehkä tunteetki pintaan... ❤
VastaaPoistaEn osaa oikein sanoa muuta ku että kiitos ❤
PoistaEn voi sanoa mitään muuta ku että ihana taas kerran. Koskettava ja taitavasti kirjotettu teksti❤
VastaaPoistaSait nyt kyllä hymyn huulille. Kiitos paljon ❤
PoistaNiin taitavasti kirjoitettu ja koskettava. ♡
VastaaPoistaKiitos ❤
Poista