elämisen arvoista

Raavin polvet verille.
Kysyt mistä jäljet tulivat.
Sanon, että kaaduin.
Näytät siltä, ettet usko,
muttet sano sanaakaan.
Kuulen sun huokaavan jotain unelmien toteutumisesta.
Kysyn mistä sä unelmoit.
En mistään, sä vastaat.

Mä unelmoin maailmasta ilman masennusta
Ja päästä ilman ääniä, jotka käskevät mun hypätä.

• • •

Sulkeutuneiden sälekaihtimien takana haaveilen sinusta.
En haaveile punaisesta mökistä ja perunamaasta.
Vaan rantatontista ja kolmiosta.
Lasten naurusta ja koiran karvoista.
Ehkä en kuitenkaan viimeisimmästä.

• • •

Näyttää niin kuin taivas itkisi minulle,
kun valutan sinistä väriä märälle vesiväripaperille.
Ehkä sillä on syytäkin.
Olenhan epäonnistunut monesti.
Yrityksissäni olla minä.
Kuitenkaan siinä onnistumatta.

• • •

Ehkä en tänä vuonna lupaa yrittää.
Yrittämisen sijaan lupaan.
Lupaan, etten yritä,
vaan elän elämisestä elämisen arvoista.