vuosi 2017

Tammikuussa tein isoja päätöksiä. Jätin lukion kesken ja tilasin kesäksi lennot Minneapolikseen ja takaisin. 

Helmikuussa pääsin päiväkodille kolmeksi kuukaudeksi töihin. Tajusin viimein pystyväni rehellisesti sanomaan olevani terve. Masennus oli selätetty.

Maaliskuussa juhlittiin mun synttäreitä kaveriporukalla mun ystävän mökillä ja sain myös kauan odotetun ajokortin mun synttäripäivänä, jolloin mun ajo-opettaja tarjos mulle kakkukahvit.

Huhtikuussa olin tiiviisti töissä ja opin tykkäämään lapsista. Kotona mun ajatukset pyöri paljon päiväkodin hoitolapsissa ja ensimmäistä kertaa mun elämässä mulle tuli kunnon vauvakuume. Välillä mietin puolitosissaan, että pöllin pari lasta kotiin.

Toukokuussa otin pari viikkoa ihan chillisti. Pakkailin jenkkeihin ja valmistelin viimeisiä asioita matkaa varten. Vietin aikaa kavereiden kanssa ja olin paljon kotona.

Kesäkuussa olin tiskaamassa kaverin isosiskon ylppärijuhlissa ja otin myös hänestä mun elämän ekat yo-kuvat, jotka onnistui hyvin. Koitti myös aika hyvästellä ystävät ja siinä vaiheessa kyllä silmäkulmat kostu. Hyvästelin myös perheen ja hyppäsin lentokoneeseen, jolla menin Helsinkiin. Se oli mun ensimmäinen lento yksin.

Helsingissä mua tuli lentokentälle vastaan kaveri, jonka kyydissä menin meidän yhteisen kaverin valmistujaisiin. Illalla tää kyseinen ystävä vei mut takaisin Helsinkiin mun serkkujen luokse yöksi.

Aamulla lähti lento Islannin kautta Minneapolikseen, josta mua tultiin hakemaan mun kesäkotiin.

Heinäkuussa oli viikon kestävä kielileiri, joka oli yks parhaimmista kokemuksista jenkeissä. Kielileirin jälkeen matkustettiin mun uusien ystävien kanssa mun siskon autolla Chicagoon, jossa vietettiin aikaa vajaa viikko, koska mulle nousi kuume ja olin muutaman päivän aikalailla vuodepotilaana. Käytiin shoppailemassa ja piknikillä.

Kuukauden lopussa huomasin mun kielitaidon kohonneen aika reippaasti, mistä olin tosi ylpeä.

Elokuussa koitti se aika, jota en todellakaan ollut odottanut. Piti hyvästellä kesän aikana todella tärkeäksi muodostunut perhe. Äiti, isä ja lapset, ja kesäkoti, josta oli tullut jotain enemmänkin. 

Samana päivänä, kun saavuin Suomeen, muutin kämppään mun kaverin kanssa ja järkkäilin ensimmäisiä tavaroita paikoilleen.

Heti seuraavana päivänä aloitin uuden koulun ja lähihoitajan opinnot. Ensimmäiset kouluviikot menikin puolinukuksissa jet lagin takia.

Syyskuussa vietin normaalia kouluarkea. Näin kavereita, kävin kuorossa ja lenkkeilin jonkun verran. Olin onnellinen uusista ystävistä ja mukavista luokkakavereista.

Lokakuussa oli vaikeita päiviä. Koulu ei enää jaksanut kiinnostaa niin paljon ja oli stressiä kokeista ja tenteistä. Erosin myös mun poikaystävän kanssa, jonka jälkeen tunsin suurta helpotusta ja asiat alkoi pikkuhiljaa mennä parempaan suuntaan.

Marraskuussa palasin Ranualle opistokotiin rakkaiden ihmisten kanssa ja vietimme siellä erityisen viikonlopun, joka oli yks odotetuimpia tänä vuonna.

Heti seuraavana viikonloppuna menin muutaman kaverin kanssa Reisjärven opistolle rippikouluhenkilökunnan kurssille, jossa tutustuin muutamiin uusiin ihmisiin.

Joulukuussa alkoi työharjoittelu vanhainkodilla kotipaikkakunnalla, jossa oli heti alussa mukava ilmapiiri, sekä hyvät ja rennot työntekijät. Muutin kotiin asumaan ja olin helpottunut siitä, että sain hetken hengähtää pois kotoa asuvan stressistä ruuan laitosta yms.

Alkoi odotettu joululoma kahden työviikon jälkeen. Vietin joulun kotona perheen kanssa. Matkustin mummolaan ja vietin siellä vajaan viikon serkkujen kanssa. Tutustuin uusiin ihmisiin, kävin yöllä ajelulla kaverin kanssa ja hyppäsin samaisen kaverin kyytiin ja tulin kotiin aiemmin kuin oli ollut tarkoitus. 

Juhlin uutta vuotta kavereiden kanssa Tyrnävällä. Tutustuin uusiin ihmisiin, söin hyvää ruokaa. Ostin elämäni ensimmäistä kertaa raketteja ja katselin kavereiden kanssa, kun isä ja pikkuveli ampuivat niitä kukkulalla, josta näkee laajasti tätä mun kotipaikkakuntaa. 

Vuosi kasvatti mua tosi paljon ihmisenä. Uskalsin olla avoimempi vaikeistakin asioista. Huomasin pystyväni jälleen luottamaan ihmisiin. Uskalsin olla rohkeammin minä.

Tein vaikeita päätöksiä, jotka päättyivät kuitenkin hyvin. Matkustin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille ja aloitin uuden koulun.

Vuosi oli samalla kertaa raskas ja ihana. Itkin väsymykselle, stressasin koulusta ja omasta jaksamisesta. Olin väsynyt, mutta onnellinen. Kiitollinen kaikista kokemuksista ja uusista ystävistä, joita sain tuon vuoden aikana ❤

Mun uuden vuoden lupaus voisi olla, että luota itseesi ja siihen, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.