keskiviikko 24. tammikuuta 2018

siivet, kantavatko ne

«Pienenä onni oli vesilätäköissä ja talven ensimmäisissä lumihiutaleissa»

Katson viime kesäisiä kuvia. Mä näytän niissä onnelliselta. Onnellisemmalta kuin se näky, joka tuijottaa mua ilmeettömästi peilistä. Näytän väsyneeltä. Väsyneemmältä kuin ennen.

Mietin, mistä löytäisin onnenhippuja tähän talveen. Pimeään ja kylmyyteen. Mitkä asiat tekisivät mut onnelliseksi.

Nautin kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Jälkimmäinen on jäänyt, kun työharjoittelun takia ei ole kerennyt tai edes jaksanut. 
Nautin kahvilahetkistä. Kuumasta kaakaosta ja hyvästä musiikista.
Nautin ystävien seurasta ja autolla ajamisesta.
Nautin kirpeistä pakkaspäivistä ja punaisista poskista.
Nautin hiljaisuudesta ja yksin olemisesta.
Nautin stressittömyydestä ja viikonlopuista.

Mua stressaa kiire ja koulu. Tekemättömät tehtävät ja paineet, joita luon itselleni. -Et oo tarpeeksi hyvä, pystyisit parempaan.
Ehkä ois hyvä vaan pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitkä asiat on elämässä tärkeitä. Jos sitten vaikka löytyis syitä, miksi raahautuu joka aamu töihin tai koulun penkille. Löytyis syitä, miksi jättäis jotain muiden mielestä järkevää tekemättä ja keskittyis johonkin, josta on unelmoinut kauan. 

Ehkä pitäis vaan uskaltaa päästää irti ja kokeilla omia siipiä kantavatko ne erilaista reittiä.

Musta on käsittämätöntä, että pienenä asiat oli niin eri tavalla. Kaikki oli jotenkin helpompaa. Sitä osas olla onnellinen pienistä jutuista. Eli päivä kerrallaan, eikä miettinyt liikaa tulevaa. Toisin ku nykyään.

Pienenä onni oli vesilätäköissä ja talven ensimmäisissä lumihiutaleissa. Kesän ensimmäisessä jäätelössä ja talviturkin heitossa. Muurahaisten elämän miettimisessä ja kevään ensimmäisissä vihreissä ruohotupsuissa.

6 kommenttia:

  1. Voishan sitä olla isonaki onnellinen niistä asioista mistä pienenä oli. Se on mahollista edelleen, ku vaan opettelee. Kirjotit että nautit kahvilahetkistä, oisko se vähän sama asia ku lapsuuden lumihiutaleet?:) Oon itekki miettiny paljon sitä, miten pienenä kaikki oli niin huoletonta toisin ku nyt. Toisaalta oon hirvittävän onnellinen siitä,että kannan niitä lapsuuden muistoja edelleen mukana ja saan ehkä niistä sitä samaa huolettomuuden tunnetta ku lapsena. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta. Hyvä toi vika lause. Onneksi muistot säilyy ❤

      Poista
  2. Samoja ajatuksia ollu itelläki. Tällee pimeyden keskellä on välillä vaikea olla positiivinen ja iloita niistä pienistä asioista, siks oon joinakin iltoina listannu 10 positiivista asiaa siitä päivästä. Ite oon sen ansiosta oppinu ettiin joka päivästä niitä pieniä hyviä asioita ja olemaan onnellinen niistä.:) onnellisia ja aurinkoisia päiviä sulle, sulla on ihana blogi!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon joskus tehny tuota samaa, mutta se on näköjään jäänyt. Pitää varmaan kokeilla alottaa uudestaan.
      Kiitos ihana, sinne myös ❤🌞

      Poista
  3. Tuttuja fiiliksiä. Osaispa olla niinkuin pikkulapsena, iloinen pienistä asioista ja elää hetkessä.

    VastaaPoista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤