erossa minusta

Saat itkemään muutamassa sekunnissa.
Nieleskelemään kyyneleitä.
Tuntemaan yhtä aikaa vihaa ja rakkautta.
Vihaan itseäni,
koska epäonnistuin.
Lupasin ikuisesti rakastaa.
Tilalle tuli kuitenkin ahdistus huomisesta.
Ja tulevasta.

Annan kuuman steariinin valua pöydälle.
Ihan kuin olisi merkitystä,
olenko olemassa.
Tänään.
Tai edes nyt.

Ongelma ei ole sinussa,
vaan minussa.
Uskotko vielä joskus pystyväsi
antamaan anteeksi.
Minulle.
Että lakkasin yrittämästä.

Kauas kai.
Niin sinä sanoit,
kun kysyin, minne olet matkalla.
Miten kaukana on tarpeeksi,
olla erossa minusta.

On vaikea ymmärtää,
mikä kaikki meni pieleen.
Himmenikö yhteinen määränpää,
jos sitä edes koskaan oli olemassa.

Seison portaikossa
ja vedän viimeiset savut sikarista.
Jotain, mitä en ainakaan oppinut sinulta.
Tahtoisin vain
edes hetken,
että pitäisit kädestäni kiinni
ja laskisit hengitykselleni tahtia
niin kuin ennen.