aika unelmoida ja tehdä unelmista totta

 

Joskus musta tuntuu, et mä pelkään unelmoida. Pelkään, ettei ne unelmat toteudu. 

Kirjoitin toiseen blogiin joku aika sitten sitoutumiskammosta. Siitä, et epäilen mulla olevan se. 

Kävin viikko sitten normaalissa terveystarkastuksessa, jossa sitten juteltiin terveydenhoitajan kanssa monenlaisista asioista. Mun uniongelmista ja siitä onko mun menneisyyden tapahtumat vaikuttaneet siihen, miksi ahdistaa ja mistä paha olo on kummunnut.

En saanut suoria vastauksia, mitä en tosin olettanutkaan, mutta jotenkin se käynti avas mun ajatuksia ja ehkä pelkotilojakin. Tajusin, että oon pelännyt monia asioita turhaan ja pienemmällä stressaamisella tekisin elämästäni paljon mukavampaa ja iisimpää itselleni.

Mä sain vinkkejä siihen, miten saisin nukahdettua paremmin ja miten voisin poistaa stressiä, ettei se kasaantuis öihin, jolloin ois tärkeää saada nukuttua. Sain myös ohjeita, miten voisin huijata mun mieltä toimimaan tietyissä tilanteissa eri tavalla, jotta mä en joka ikinen kerta ahdistuisi ja panikoisi.

«Älä anna ahdistukselle syitä. Jos tuntuu siltä, että kohta ahdistaa, niin ajattele muita asioita, äläkä mieti ahdistusta ja sen syitä ja sillä tavalla lietso sitä sun oman pään sisällä»

Oon pelännyt sitoutua. Pelännyt rakastaa. Pelännyt joutua jätetyksi ja niimpä mä olen itse ajanut itseni tilanteisiin, joissa ainoa vaihtoehto on ollut paeta ahdistusta ja koittaa vain unohtaa.

Mä teen joka päivä duunia itseni kanssa, jotta voisin vielä joku päivä rakastaa ja kokea olevani rakastettu ilman pelkoa ahdistuksesta ja jätetyksi tulemisesta.

Aika unelmoida ja tehdä unelmista totta. Let's go!