sunnuntai 25. helmikuuta 2018

taivaassa tavataan

Puristan ruusun nyrkkiini.
Pudotan irronneet terälehdet
ja teen saman uudelleen.
Ehkä uskottelen itselleni
voivani päättää elämän rajallisuudesta.
Sen hauraudesta.

• • •

Pitkään olin onnellinen.
Niin hirvittävän pitkään.
Ehkä pelkäsin putoavani
ja lopetin uskomisen parempaan huomiseen.
Ja kun lopetin uskomisen,
lakkasin olemasta onnellinen.

• • •

Jossain toisessa maailmassa
olisin joku muu.
Kuitenkin tänään,
tahtoisin kaikkein eniten olla oma itseni,
jotta voisin jälleen olla sinun.

• • •

Taivaassa tavataan.
Niin sanoin itselleni,
kun jätin hyvästejä veljelleni.
Lupasin pitää sinusta huolta,
mutta en kuitenkaan pystynyt pitämään lupaustani.
Jospa enkelit pitävät huolta sinusta
ja siskostasi,
jotta hän ei koskaan unohtaisi,
miltä tuntuu rakastaa senkin jälkeen,
kun toisen matka on jo päättynyt.

14 kommenttia:

  1. Mulla tuli kyyneleet silmiin ku luin tätä, aivan ihana ja koskettava.❤

    VastaaPoista
  2. Voi, ihana❤ Paljon voimia hankalien hetkien keskelle. Kaikki järjestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Niin se kyllä yleensä aina menee. Pitää vaan jaksaa luottaa ❤ Ihanaa kevättä sulle

      Poista
  3. En ehkä kestä, oot ihan tosi hyvä pukemaan tunteita sanoiksi, ei ollu ensimmäinen kerta ku tuli veet silmiin näitä lukiessa. Hirveesti tsemppiä kaikkeen tulevaan!❤️

    VastaaPoista
  4. Voi ei, niin kauniita tekstejä ❤😭

    VastaaPoista
  5. Onko nää fiktiivisiä vai todellisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On näissä joskus jotain perää omasta elämästä, mut yleensä runot ja novellit on sillain kuitenki fiktiivisiä. Ihan vaan semmoisia ajatuksia, mitä tämmönen runotyttö yön hämärissä keksii. En vaan aina jaksais laittaa, et teksti on fiktiivinen, vaikka ehkä joskus ois ihan hyvä.

      Poista
    2. Juu, sitä arvelinki:)

      Poista
  6. Ihana runo tuo viimeinen <3

    VastaaPoista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤