mietin hyppääväni pimeään

Kukaan ei nää.

Mua.

Tai mun poskelle valuneita kyyneleitä.

Huudan apua.

Mutta kukaan ei kuule.

Mietin hyppääväni pimeään.

En enää löydä pakoreittiä.

Polkua takaisin elämään.

• • •

Kaadun asfaltille.

Tunnen farkkujen repeävän auki polven kohdalta.

Iho menee rikki,

mutta en tunne kipua.

Kipu on jo mun sisällä.

Se muistuttaa joka ikinen päivä siitä,

miten mä en tuu saavuttaa mun elämässä mitään.

• • • 

Oon rikki.

Siitä, että sanoit -hyvästi.

Että käänsit mulle selän ja jätit mut yksin mun demonien kanssa.

Ne toivoo, että kuolisin.

Toivon sitä melkein itsekin. 

Olit ainoa syy, miksi heräsin aamuisin.

Nyt mulla ei ole enää sitäkään.

• • •

Olit se, jota mietin öisin.
Se, jonka halusin unohtaa.

Jota vihasin. Jota rakastin.

Olit se, joka satutti. Jota satutin takaisin.

Et ansainnut minua. Mutta en minäkään sinua.

Nyt olen yksin. Sinä et.

Löysit jonkun vertaisesi.

Jonkun, jota aidosti rakastaa.

Minä kaivan itselleni kuoppaa

ja mietin, pitäisikö hypätä.