ehkä meillä on vielä toivoa

Sinun äänesi kuulostaa samalta kuin aina ennenkin. Samalta kuin muistelin. Laitan hetkeksi silmät kiinni ja hymyilen samalla, kun kerrot elämästäsi. Sitten puhelimessa tulee hiljaista. Kuulen hiljaiset nyyhkytykset ja kysyn, mikä hätänä.

Kerrot ikävästä, joka on kalvanut sisintäsi. Sydämesi on ollut repaleinen ja rikki. Et ole nukkunut kuukausiin, koska yöllä ajatukset ovat vieneet vallan. 

Sanon, ettet ole ajatustesi kanssa yksin. Että minäkin olen valvonut vuoksesi satoja öitä. Nukahtanut vasta silloin, kun auringon säteet ovat leikitelleet kasvoillani. Kun herätyskello on soinut pikkuveljen huoneessa ja äiti on häärännyt keittiössä aamupalaa.

Ehkä tänä yönä nukun paremmin kuin pitkiin aikoihin. Ehkä meillä on vielä toivoa. Koska kuitenkin kaikkien niiden uskottelujen jälkeen, kaipaan sinua enemmän kuin koskaan. Enkä voi ymmärtää, että kaiken sen jälkeen, mitä olen sinulle tehnyt, annat minulle vielä yhden mahdollisuuden. Mahdollisuuden näyttää, miten paljon merkitset minulle. Näyttää, että en halua mitään enempää kuin olla vierelläsi ja nähdä sinun kasvoillesi leviävän hymyn, kun silmäsi kohtaavat omani ja siirrät hellästi kasvoillani roikkuneen kiharan korvani taakse.

teksti on fiktiivinen