jos olisit vierelläni #2

Lupaathan...

Miten paljon Tuukka olikaan pyytänyt minulta. Painoin kirjettä rintaani vasten ja kelasin mielessäni hetkiä ensimmäisestä kohtaamisestamme. Sade oli piirtänyt rajan taivaanrannassa. Auto oli kehrännyt hiljaisesti taustalla. Ja me olimme keskustelleet kaikesta. Olisin voinut jäädä istumaan autoon ja kuunnella Tuukan juttuja loputtomiin. Meillä oli synkannut heti. 

-Mistä sie haaveilet? oli Tuukka kysynyt hetken hiljaisuuden jälkeen.

-Siitä, että mä voisin olla onnellinen. Että ihan sama, mitä elämässä tapahtuis niin vois silti hyväksyä ne vaikeatkin tilanteet ja koittaa elää sitä omaa elämää eteenpäin. Ja että osais säilyttää semmosen kiitollisuuden jokaisena päivänä. 

Tuukka oli sulkenut silmänsä ja koittanut sitten nähdä sateen läpi. Ehkä se oli jo silloin aavistanut lähdön lähestyvän. Mä halusin ajatella, että se oli nähnyt sateen takana taivaan, joka oli kylpenyt auringon valossa. 

Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin
kuin muut. 
Heidän ei tarvitse vitkutella
täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti, jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon, ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti
tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
Danielle Steel 

Nämä eivät ole jäähyväiset vaan hyvästit. Me nähdään vielä. Sinä ja minä. Ja sitten näen sun hymyilevän ja tiedän, että sie olet onnellinen. Ja mie olen myös, koska sie teet minut onnelliseksi. Lupaathan pitää itsestäsi huolta. Lupaathan uskaltaa elää ja rakastaa. Lupaathan, ettet unohda mua. Mutta kaikista eniten. Lupaathan, että laulat mulle vielä viimeisen kerran. Sillä mie kuulen sun äänen ja haluan vaan sanoa, että mie rakastin sua niin paljon. Ja muista, että rakkaus ei koskaan katoa.

Ystäväsi, Tuukka.

Ja siinä mä seisoin. Tuukan haudan vierellä. Ja annoin mun särisevän äänen johdattaa mut ensimmäisen säkeistön alusta viimeisen säkeistön loppuun saakka.

Tuonne tuonne kaipaan, tähti tarhain taa. Siellä siellä hohtaa, kirkkauden maa.
Ah jos kerran sinne, pääsisin mä pois. 
Silloin silloin mulla, rauha suuri ois.

Täällä taisto riehuu, vuotaa kyyneleet. 
Tuskan raskaan alla, särkyy sydämet. 
Siellä siellä itku, taisto taukoaa. 
Tuska riemuun vaihtuu, sielut levon saa.

Sinne sinne Herra, mua lastas vie. 
Ollos ovi mulle, valkeus ja tie.
Armos armos anna, silloin nähdä saan. 
Siellä siellä luonas, kirkkauden maan.