jos olisit vierelläni #4

Seisoin lehtimeren keskellä ja annoin ajatusten virrata vapaasti. Aaron onki rannassa. Järvi oli tyyni ja sen pintaan heijastui Aaronin hahmo. Puristin vilttiä tiukemmin ympärilleni ja jäin katselemaan olisiko tänään kalastusonnea mukana. Viikonloppu oli mennyt vauhdilla. Ehkä vähän turhankin nopeasti. Jäljellä oli enää yksi yö metsän siimeksessä. Rinkka oli painanut olkapäitä, mutta pieni kipu merkitsi mulle vain sitä, että en ollut luovuttaja. Olisi ollut niin helppo kieltäytyä lähtemästä. 

-Ootko sie ihan jäässä? Aaron oli nakannut ongen olalleen ja käveli nyt mun luokse.

-Vähän vaan. Kyllä tää tästä.

Aaron istui mun viereen puunrungolle ja kiersi käsivartensa ympärilleni. 

-Anna mie lämmitän vähä.

Toisen lämpö lämmitti ihmeellisesti. Ei tarvittu nuotiota. Riitti, että sai olla lähellä. Ihan toisessa kiinni. 

-Mitä sie mietit?

Käännyin katsomaan Aaronin lempeitä kasvoja. Siitä näki, että se välitti.

-Sinua vaan.

-Mitä minusta?

-Ei mitään ihmeellistä.

-Hei sie kyllä kerrot tai..

Aaron kaappasi mut ilmaan.

-Laske mut alas! Nyt heti! Aaron! 

-En ennen ku sie kerrot. 

Aaronin ilme oli kiusoitteleva. Huomasi, että se nautti mun ärsyttämisestä. Toisaalta mä nautin sen ärsyttämisestä yhtälailla.

-Okei okei. Mä kerron, jos sä nyt vaan lasket mut alas.

-Lupaatko? Kautta kiven ja kannon.

Mä nyökkäsin.

-Ei riitä. Sun pitää sanoa se ääneen.

Huokaisin. Teki mieli nauraa, mutta pidättelin hymyä. En halunnut paljastaa kaikkia kortteja heti kättelyssä.

-Lupaan kautta kiven ja kannon.

Tömps.

Aaron pudotti mut alas. Mä tartuin sitä paidasta kiinni ja käperryin sitä vasten. Halusin vain, että se halaisi mua takaisin. Ja niin Aaron tekikin. 

-Kerrotko sie? Aaron yritti kohdata katseeni.

-Mä oon ajatellut kaikenlaista. Pyöritellyt päässä mun tulevaisuutta. Ja mä oikeasti toivon koko sydämestäni, että mä voin jakaa sen sun kanssa. Ja kyllä. Mä taidan olla rakastumassa suhun.

Nyt se oli sanottu. Enkä enää voinut estää Aaronia tietämästä mun tunteita, vaikka kyllähän sen täytyi tietää. Musta näki niin helposti läpi.

-Tää ei nyt menny ihan niinku mie olin ajatellut.

Aaron vaikutti vakavoituneen.
elä sano, että sä et tunne samoin. 

-Mitä sä tarkoitat sillä? mä kysyin, kun en muuta keksinyt.

-Mun ois pitänyt kertoa se ensin sulle. 

Nyt Aaron hymyili ja nauroi mun pöllämystyneelle ilmeelle. 

-Sie ajattelit, että mie sanoisin jotain ihan kamalaa.

-Tietysti ajattelin. Ei saa tuolla tavalla säikytellä.

Nyt muakin nauratti. 

Aaron tarttui mun kädestä kiinni ja annoin mun sormien lomittua sen sormien sekaan. Käärin viltin Aaroninkin ympärille ja jäimme katselemaan, miten aurinko laski järven vastarannalla. Siinä oli kaikki, mitä mä vain tarvitsin. Ihminen, jota rakastaa. Ja joku, joka rakasti mua takaisin.