enkä voinut uskoa, että maailmassa voisi vielä joskus olla värit

Leirikeskus on hiljentynyt. Rippikoululaiset ovat kömpineet sänkyihinsä pitkän päivän jälkeen. Me isoset istumme käytävän lattialla pimentyvässä yössä. Ulkoa kajastaa vielä hetken valoa isoista lasi-ikkunoista sisälle. Jokainen kelaa mielessään päivän tapahtumia. Ja aivan yllättäen. Tuijottaessani tiiviisti taivaalle, se tunne tulee. Että onnellisuus on miltein käsinkosketeltavaa. Ja mua hymyilyttää niin paljon, että kuulen vieressä istuvan kysyvän -Mikä saa noin hymyilemään?

-Elämä, mä vastaan sen kummempia miettimättä.

Onnellisuus tulvii mun ympäriltä. Ja hetkeä aiemmin harmaalta näyttänyt maailma on muuttunut auringonlaskun väreihin. Keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. 

niin kaunista, mä hoen itselleni.

-Voitko sä nipistää mua, että mä tajuan tän olevan totta? kysyn, kun ei voi käsittää, mitä juuri on tapahtunut.

Nipistys. Värit eivät katoa. Eikä onnellisuuden tunne, joka vain kasvaa sisälläni. 

14.6.2019 23:01

Kiipesin tänään kukkulalle katsomaan auringonlaskua. Istuessani puisella penkillä sääskien purressa jokapuolelta, tajusin jotain ihmeellistä. Välähdyksiä menneisyydestä. Hetki, jolloin tajusin olevani viimein terve. Masennus. Se piti tiukasti otteessaan. Kuiski korvaan valheita. Käski yllyttää ahdistusta. Pakotti olemaan hiljaa silloin, kun olisi ollut tilaisuus puhua. Kertoi, ettei kukaan voisi koskaan haluta ystävyyttä kanssani tai voisi rakastaa minua. Määräsi tekemään asioita, joita en olisi halunnut tehdä. Yllytti selviämään yksin. 

kukaan ei välitä. kaikki vihaa sua, mutta kukaan ei vaan sano sitä ääneen. ihmiset esittää olevansa sun ystäviä, mutta todellisuudessa ne ei välitä susta paskaakaan. miksi et vain jäisi huoneeseesi yksin niin kenenkään ei tarvitsisi sietää sua, koska ei kukaan kuitenkaan halua olla sun kanssa. 

Mä en olisi mä ilman näitä kokemuksia. Ne sai arvostamaan sitä, mikä on elämässä tärkeintä, sekä olemaan kiitollinen kaikesta siitä, mitä mulla nyt on. Ei ole itsestäänselvää, että terveys säilyy. Ei myöskään se, että henkinen terveys pysyy hyvänä. Joskus sulta viedään kaikki se pois ja joudut selviytymään. Ja kun saat sen kaiken takaisin, ymmärrät, mikä merkitys sillä sun elämälle oli.

15.7.2019 11:18

Herään lasten ääniin isosta parisängystä. Näin yöllä unia, jotka palauttivat mun piilossa olleet tunteet takaisin. Mä oon koittanut suojella itseäni olemalla tuntematta mitään. Koska on helpompi rakastaa toista silloin, kun sua rakastetaan takaisin. Enkä tiedä kumpi sattuu enemmän. Yritää olla tuntematta mitään vai tuntea, tietämättä toisen tunteista.

Panikoin syksystä. Ei ollut selkeää suunnitelmaa. Vain hauraita viivoja paperilla, jotka kulkivat ristiin. Tekisinkö itseni onnelliseksi vai auttaisinko ihmistä, joka on yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni ja tekisin hänet onnelliseksi. Asuisinko siellä vai täällä. Lähtisinkö ulkomaille työharjoitteluun, jos paikka vielä avautuisi vai hakisinko paikkaan, jossa olen jo ollut. 

Eilen uskaltauduin kulkemaan kohti yhtä haurasta viivaa. Ja haluan luottaa, että siitä hauraasta viivasta muuttuu matkan varrella polku, joka voi mutkitella, mutta joka vie lopulta perille.