Hiilen mustaa #8

Kävelin lumisia katuja pitkin. Talvi oli tullut yllättäen ja lumi oli peittänyt kaiken mustan ja synkeän alleen. "Emily", kuulin jonkun huutavan takaani. Käännyin ja näin kahden poliisin juoksevan minua kohti. Ryntäsin juoksuun. Käännyin seuraavasta kadun risteyksestä vasemmalle. Loikin aitojen yli ja juoksin talojen pihoja pitkin. Sydän hyppi ja pelkäsin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. En halunnut jäädä kiinni. Kuulin ääniä edestäni ja pyörähdin ympäri. Ääniä kuului takaa ja edestä. Mihin minä voisin piiloutua. Suljin silmäni ja ajattelin pimeää. Tunsin varjojen liikkeet käsilläni ja tunsin haihtuvani ilmaan. Avasin silmäni ja katselin jalkojani. Niitä ei enää ollut. Nostin käteni ja katsoin niitäkin. Nekin olivat poissa. Olin muuttunut ensimmäistä kertaa varjoksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä todella olin varjojen enkeli.