Tunsin Noelin käden kädessäni. "Pelottaako", hän kysyi hiljaa. Pudistin päätäni. Kävelimme eteenpäin ja tunsin varjojen väistävän meitä. Varjojen enkeli ja varjojen prinssi. Vierekkäin kuljimme käsi kädessä ja tunsin huumaavan onnen tunteen vellovan sisälläni. Noel katsoi minua hiilen mustilla silmillään ja sanoi: "Vihdoinkin mä pystyn näkemään sut." "Miten?" kysyin hämmentyneenä. "Varjojen maailmassa kaikki on mahdollista", hän sanoi ja hymyili. Hänen huulensa hipaisivat omiani ja minä tunsin maailman räjähtävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤