Tunsin punan kohoavan poskilleni. Noel virnisti ja sanoi: "Näytät kauniilta, kun punastut." Punastuin vain vielä enemmän. Jatkoimme matkaa hiljaisuuden vallitessa ja saavuimme linnan oven eteen. Noel avasi sen käden heilautuksella ja astuimme siitä sisään. Pimeydessä loistivat kynttilät. Ne toivat aavemaisen olon koko muuten pimeään käytävään. Ensimmäistä kertaa varjojen maailmaan tultuani minä pelkäsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤