Kipu sai silmäni vuotamaan. Pyristelin vastaan, mutta turhaan. Ote minusts vain tiukkeni. Juuri, kun olin luovuttamaisillani, kädet irtosivat ja olin vapaa. Kuulin jonkun kuiskaavan mieleeni: "Juokse", ja minä juoksin. Kadut vilisivät silmissäni ja niitä kirveli. Veren maun tunnettuani pysähdyin. Nojasin polviini ja läähätin.
Poika asteli kulman takaa luokseni. Kuiskasi mieleeni rauhoittavia sanoja, jotta en säikähtäisi ja juoksisi pakoon. Tärisin, sillä en ollut syönyt moneen tuntiin mitään. Hiilen mustat silmät katselivat minua huolestuneena. Poika tarttui käteeni ja talutti. Kävelimme hiljaa katuja eteenpäin ja päädyimme lopulta vanhan talon eteen. Kiersimme sen taakse ja astuimme ovesta sisään.
Olisin luullut talon haisevan vanhalle ja ummehtuneelle, mutta talo ei haissut, eikä se näyttänyt sisältä lainkaan vanhalta. Hän antoi minulle ruokaa. Käski syödä ja näytti lopulta huoneen, jossa voisin nukkua. En olisi halunnut jäädä, mutta väsymys vei voiton. Kääriydyin viltin alle ja nukahdin. Ennen kuin suljin silmäni, kuulin hänen kuiskaavan mielessäni: "Hyvää yötä Fylandi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤