"Tervetuloa varjojen maahan", Noel sanoi. Katsoin hämmentyneenä ympärilleni. En nähnyt missään mitään muuta, kuin mustaa ja varjoja ja tunsin taas kerran ne ihollani. Tällä kertaa en pelästynyt, sillä tiesin niiden olevan vaarattomia. Siipeni katosivat ja Noel johdatti minua eteenpäin. Välillä näin jonkun ihmisen varjojen syövereissä. Kun olimme kävelleet jonkun matkaa, edessämme kohosi valtava linna, jota pimeys verhosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤