Mullikko vaihtu Kynälään

Siitä on jo aikaa, kun pakkasin kaikki kamat ja vein ne Kynälään. Jälkeenpäin oon ajatellut, että oon tosi onnekas, ku oon saanut olla molemmissa kämpissä. Oon oppinu niin paljon. Suhtautumista erilaisuuteen, erilaisiin persooniin ja ihmisiin. Oon oppinut joustamaan siinä, ettei aina tarvi olla kämppä niin tip top kunnossa. Joskus saa olla vähän sotkuaki.

Kuvat on Mullikon keittiöstä. Siellä tuli oltua tosi paljon alkusyksystä. Se tuntuu vieläkin kodilta, vaikken siellä ollutkaan käynyt varmaan kolmeen kuukauteen ennen tätä päivää. Tuli koko ajan vain muistoja mieleen. Pieniä hetkiä, jotka teki mut sillon vaan niin onnelliseksi. Voi ku sitä onnellisuutta ois jaksanu sillon jakaa muillekin.

Jos joku ois joululomalla kysyny multa mielipidettä opistosta, en ois varmaan sanonu yhtäkään positiivista asiaa. Loppusyksy meni vaan niin jossain pohjamudissa. Oli tosi usein paha olla. Monet ihmiset ja asiat ahisti. Mikään ei tuntunut omalta porukalta. Missään ei ollut hyvä olla.

Loma oli ja meni. Palasin opistolle, ja olin päättänyt, että keväästä tulee parempi, kuin syksystä, että en anna pahan olon johtua ainakaan itsestä, ja omista valinnoista. Oon ymmärtänyt vihdoin, mitä asioita opistossa oppii, ja minkä takia tänne kannatti tulla. Vaikka vieläkin on negatiivista sanottavaa, niin en anna sen liikaa vaikuttaa positiivisiin asioihin.

On hyvä olla täällä.