yksin

Ilta on viilentynyt. Katulamput hohkaa himmeetä valoaan. Asfaltilla valon ja varjon tanssia. Pysähdyn. Hengitän huurua ilmaan. Annan hengityksen tasaantua ennen kuin jatkan matkaa. Tuntuu, että kaikesta on ikuisuus. Kesästä ja valosta. Päivistä, jolloin jaksoin vielä hymyillä. Pari kuukautta opiskelua lukiossa takana. Raskas koeviikko. Tyhjyydeltä tuntuvat viikot. Ystävien näkemisestä on jo aikaa.

Ahdistus tulee taas. Pelkään, etten kuulu minnekään. Ettei kukaan olekaan aito ystävä. Että kukaan ei vaan uskalla sanoa suoraan -sä et kuulu tänne.
Kesä meni kotona. Välillä saatoin tuijottaa seinää ja ajatella, en mä kuulu tännekään. Kotikaan ei oo mua varten.

Kiihdytän vauhtia. Juoksulenkki saa ajatukset hetkeksi muualle. Tulevaan talveen. Joululomaan, joka häämöttää jossain kaukaisuudessa. Tsemppaan itteeni. Mä jaksan sinne asti. Meni mulla miten meni. Sillon mä aion irrottaa otteen rutiineista, joiden oon pelännyt särkyvän. Pelkään muutoksia. Sitä, ettei elämä olisikaan enää samanlaista.

Teksti on fiktiivinen