uskalla

Kaksi viikkoa töitä takana päiväkodilla. Välillä on väsyttänyt ja vähän turhauttanut, mutta kaiken sen keskellä on kuitenkin ollut ilo. Oon yllättynyt siitä, miten paljon olen tykännyt olla lasten kanssa, vaikkei päiväkotityö kuulu mun tulevaisuuden suunnitelmiin. 

Oon ollut erityisen onnellinen autokoulun teoriakokeen läpipääsemisestä, töistä, keväästä ja ennen kaikkea ystävistä. Vaikka päivät menee kohtuu nopeasti, on silti mukava illalla nähdä ystäviä. Hengailla muuten vaan, tai vaikka lähteä ulos kävelylle.

Jotenki käsittämätöntä, ettei mun tarvitse miettiä koulujuttuja, tehdä iltaisin läksyjä tai lukea kokeisiin. Töiden jälkeen saan ja voin vaan olla, elää ja nauttia täysillä. 

Mua pelottaa. Pelottaa, että tää hyvä olo ja hyvä fiilis yhtäkkiä vain katoaa, vaikkei mulla olis syytä olla huolissaan. Tiiän, että asiat on menny parhainpäin. Tiiän, että jokaisella ihmisellä on välillä huonoja päiviä ja niin kuuluukin olla.

Elämä kuljettaa ja tuo aina eteen uusia haasteita. Välillä pitää uskaltaa irrottaa ote siitä tutusta ja turvallisesta ja seilata eri suuntaan. Me eletään vain kerran, joten eiköhän oteta siitä kaikki irti!