lupasin odottaa sinua

Se oli vuosipäivämme. Olimme sopineet tapaavamme kahvilassa. Lähetit viestin, missä kerroit, että sinulla olisi yllätys minulle. Lupasin odottaa sinua.

Olin odottanut tunnin, jonka jälkeen aloin huolestua. Sinusta ei ollut vieläkään kuulunut mitään. Yritin soittaa sinulle, mutta puhelin vain hälyytti tyhjää.

En voi uskoa. Enkä edes halua, että se aamu oli viimeinen kerta, kun näin sinut. Kun olimme yhdessä. En voi käsittää, ettet enää koskaan tule luokseni ja halaa minua. Tai ettet yritä tehdä niitä ei niin romanttisia yllätyksiä minulle. Miten ikinä voin elää ilman sinua. 

Olit ollut matkalla luokseni, kun humalassa ollut mies oli ajanut autoosi pahki. Sinut oli viety niin nopeasti sairaalaan kuin oli vain kyetty. Olit saanut parasta mahdollista hoitoa. Sitten lääkäri tuli ja sanoi, että aivosi olivat kuolleet. Mitään ei enää ollut tehtävissä.

Minä ja vanhempasi olimme vieressäsi viimeiseen hetkeen asti. Olen niin pahoillani, että minä lopulta jouduin tekemään päätöksen. Sinut irrotettiin laitteesta, joka piti sinut elossa. Pidin kädestäsi kiinni koko sen ajan. 

Sain myöhemmin kuulla, että sinun taskustasi oli löytynyt rasia, jossa oli ollut sormus. Se oli ollut se yllätyksesi. En ikinä saa kuulla niitä sanoja, mitä olisit minulle sanonut, mutta tiedän kuitenkin, että rakastit minua, koska ne olivat viimeiset sanat, jotka lähetit minulle viestillä ennen kuin tämä kaikki tapahtui.

Minäkin rakastan sinua. Aina ja ikuisesti. Ja uskon, että vielä tulee se päivä, jolloin voimme jälleen olla yhdessä.