tiistai 30. heinäkuuta 2019

yhteen punotut #3

Haukkaan äidin pöydälle jättämästä omenasta palasen ja yritän samaan aikaan kiskoa ylitiukkoja farkkuja jalkaani. Olen myöhässä koulusta jälleen kerran, enkä voi uskoa, että se on todellista. Luen äidin käsialalla kirjoitetun viestin ja nappaan pajukorista avaimet ennen kuin paiskaan ulko-oven takanani kiinni ja juoksen sateessa autolleni. Katsoessani itseäni peruutuspeilistä naurahdan hahmolle, joka näyttää ihan uitetulta koiralta. Onneksi sinä aamuna minulla ei ole ollut aikaa panostaa ulkonäkööni.
Huudatan koko matkan radiota, jotta pysyn hereillä sillä en ole nukkunut edellisenä yönä sekunnin sadasosaakaan. 
Kurvatessani parkkipaikalle, joka lainehtii valtavan vesimassan alla, kerkeän ajatella vain eilistä iltaa ja Felician sanoja. Kaduttaako minua, että hän aikoi puhua minusta Jadenille. 
Laskeudun autosta niin varovaisesti kuin kykenen. Kastelematta kenkiäni, jotka eivät pidä vettä lainkaan. Lukitsen ovet ja kiirehdin askeleitani. En kuitenkaan kerkeä kauas, kun ääni pysäyttää kulkuni. 
- Abbie, odota. 
Käännähdän ympäri.
Jaden. 
En ole oikeastaan edes yllättynyt. Ehkä tästä on tulossa tapa. 
Jaden on juuri käyttänyt lempinimeäni. Hän on ainoa, joka piti sitä söpönä. En ole koskaan kehdannut sanoa ystävilleni, että oikeastaan rakastan sitä. En juurikaan pidä omasta nimestäni. Abigail. Se on liian pitkä ja töksähtää typerän kuuloisesti kielen päällä. 
- Felicia kertoi, että olit kysellyt minusta.
Jadenin kasvoilla käy heikko hymy. 
- En ollut varma halusitko oikeasti tietää. Et ole ainakaan viimeisten kuukausien aikana ollut kovin halukas kysymään, miten minulla tai meillä menee. 
Haluan vajota. Häpeä nousee poskille asti ja voin kuvitella mielessäni, että ne heloittavat vaaleanpunaisina. 
Sade kastelee meidät, mutta kumpikaan ei tunnu huomaavan sitä. 
- Minulle kuuluu hyvää. Kiitos kysymästä, Jaden sanoo, katsoo minua surumielisesti ja kääntyy kävelläkseen pois. 
En huuda hänen peräänsä, enkä yritä ottaa häntä kiinni. Jään vain lamaantuneena seisomaan paikoilleni ja tunnen, miten märät hiukseni liimaantuvat kaulaani vasten. 

4 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤