torstai 23. huhtikuuta 2020

varjele kaikelta pahalta #10

Jäätelö valuu pitkin sormenpäitä. Yritän hädissäni löytää samaan aikaan paperia auton hansikaslokerosta, jolla saan pyyhittyä pahimmat valumat paidastani. Jäätelö, ilmastointilaite, joka hohkaa kuumimmalla, sekä autolla ajaminen ei ole ikinä hyvä yhdistelmä, mutta jostain syystä olen halunnut uhmata sitä yhtälöä juuri tänään. Ja se saa minut miettimään, mikä ihme sai minut valitsemaan kaikista maailman päivistä juuri tämän.
    Auringosta ei ole näkynyt jälkeäkään useaan päivään ja lämpötila näyttää nollaa. Ja silti päätin pikaisella kauppareissullani ostaa suklaakuorrutteisen Magnumin, jonka hetkellinen ilo on vaihtunut tuskalliseen ilmeeseen ja ärtyneisiin ajatuksiin.
    Parkkeeraan auton läheisen huoltoaseman pihaan ja suuntaan kohti vessoja, jotta saisin edes hieman huoliteltua ulkoista olemustani. Olen niin häpeissäni, etten kiinnitä huomiota hahmoon, joka saapuu hyllyjen välistä juuri samaan aikaan, kun minä olen työntymässä pimeähkölle käytävälle. Ja ihmeellisten sattumusten kautta kyseisen henkilön kyynärpää kolahtaa päähäni ja yritän nieleskellä, jotta kivusta aiheutuneet kyyneleet katoaisivat.
    - Anteeksi, sopertelen painaessani kämmenilläni kipeää kohtaa.
    - Lili?
    Häpeä saa poskeni punoittamaan, enkä ole varmaan koskaan toivonut niin paljoa, että voisin ilmiintyä vieressä olevaan vessaan, lukita sen oven ja pysyä siellä seuraavan vuorokauden.
    En osaa lukea Matiaksen ilmettä kohottaessani viimein katseeni häneen.
    - Miten sä täällä? se kysyy ja on yhtä yllättynyt kohtaamisestamme kuin minäkin.
    Olen hetkellisesti unohtanut koko paidan ja yritän nyt peitellä valumakohtia käsilläni.
    - Ohikulkumatkalla.
    Matias katsoo mua pikaisesti ja hymyilee.
    - En tiedä onko kohteliasta udella, mut mihin oot matkalla?
    - Aadalle. Se pyysi käymään kahvilla.
    Matiaksen hymy levenee.
    - Aika hauska sattuma. Mäkin olen kerta menossa sinne.
    Sydämeni on melkein pysähtyä.
    - Oikeasti? kysyn.
    - Jep. Aadan kaksoisveli Jere on yks mun läheisimmistä ystävistä.
    - Mä en tiennyt, et sillä on kaksoiveli.
    - Aika harva loppupeleissä tietää, ja ei ne oikeastaan edes näytä samalta.
    Hetken keskustelun jälkeen huikkaan Matiakselle heipat väliaikaisesti ja kiiruhdan viimein vessaan, josta ei tietenkään satu löytymään edes pienen pientä peiliä. Yritän lopulta tiirailla puhelimeni kameralla pahimpia jälkiä ja saankin niitä häivytettyä osittain vedellä. Aion anella Aadaa lainaamaan jonkun paidan illaksi, enkä epäile yhtään, etteikö se tekisi sitä puolestani.

2 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤