Pelastus

Mitä teet, kun näet jonkun olevan yksin? Menetkö hänen luokseen ja juttelet vai käveletkö viileän rauhallisesti ohi ja et edes huomaa jonkun seisovan siinä. Kuinka pahalta se tuntuukaan, kun on yksin ja kukaan ei tunnu välittävän tai huomaavan. Kuinka pahalta tuntuu olla kuin seinä koriste. Kuinka pahalta tuntuu, kun kukaan ei ymmärrä, kuinka paha olo jyllää sisällä. Pyörryttää, tekee mieli juosta pois tai tekee mieli itkeä.

Kävelin ohitsesi. En edes tajunnut, että olit yksin ja kaipasit jotain vierellesi. Luulin sinun odottavan ystävää. Illalla lenkille lähtiessäni muistin sinut. Kävelin kuun valaisevan valon alla ja mietin, missä sinä tällä hetkellä olit. Toivottavasti ei ollut jo liian myöhäistä. Nopeutin askeleitani ja lopulta juoksin. Silmissäni pisteli kylmyys, mutta en jaksanut välittää. Kuului junan kirskuvaa, jarruttavaa ääntä. Tunsin oksennuksen maun käväisevän kurkussani. Juoksin yhä vain lujempaa ja lujempaa. Kylkeen pisti, mutta tyydyin vain painamaan sitä toisella kädelläni ja jatkoin juoksemista. Lopulta näin sinut. Istuit raiteilla ja katselit junan valoja, jotka niin vaarallisen läheltä valaisivat sinua. Juoksin luoksesi ja kaappasin sinut syliini. Juoksin pois junaradalta. Laskin sinut maahan ja itkin. Sinä pyyhit sormellasi kyyneleeni. Sanoit hiljaa: "Anteeksi." Muistan sen hetken ikuisesti. Muistan ne sinun siniset silmäsi, jotka näyttivät pelokkailta pimeässä yössä seisoessamme siinä tiellä.

Runot, tekstit ja novellit, joita julkaisen tässä blogissani, ovat fiktiivisiä, ellei toisin kerrota. Osa voi kuitenkin perustua tosi tapahtumiin.

Viesti totuuden

Mua pelotti, säkin tiesit sen. Elämä sen kuin jatkui eteenpäin. Mä yksin varjoon jäin, sä lähdit käsikkäin. Ystävyys se raukes niihin sanoihin. Sä laitoit eteenpäin, sen viestin totuuden. Et kertonut sä mulle, kuinka sattuikin. Suru suureni, säkin pelkäsit. Luulit, että yksin pärjäisit. Ei kukaan kestä yksin, mä viestis selvitin. Sä kuunnellut et mua, vaan sanaa vääryyden. Katsoin varjoista ja näin sun yksin istuvan. Mä kävelin sun luo, et mua huomannut. Otin kiinni kädestäsi, vedin kauas pois. Se hetki mieleen jäi, ikuiseksi näin. Ei yksin pärjää ilman ystävää.

Runot, tekstit ja novellit, joita julkaisen tässä blogissani, ovat fiktiivisiä, ellei toisin kerrota. Osa voi kuitenkin perustua tosi tapahtumiin.

Yhdessä

Lukitsin oven ja juoksin autotien reunaan. Istuin penkille ja odotin. Pian autonvalot välkkyivät mutkan takaa ja silloin nousin seisomaan. Auto pysähtyi eteeni ja avasin etuoven. Istuin penkille ja tuijotin vain eteeni. "Minne matka?" miehen ääni kysyi. "Eteenpäin", vastasin ääni täristen. Mies tarttui käteeni ja tunsin tutun tuoksun. "Mirja. Sää et lähe yksin. Jos sä lähet jonnekin, niin mä tuun mukaan." Käänsin pääni ja tuijotin suoraan Elielin kasvoihin. Painoin pääni hänen rintaansa vasten ja itkin. Olo oli niin helpottunut, että sitä ei voinut sanoin kuvailla.

Katosit silloin yöllä ja jätit minut yksin ovelle seisomaan.

Odotin monia päiviä, pitkiä viikkojakin.

Lopulta päätin lähteä ja lukitsin taloni ovet. 

Olisin karannut pohjoiseen.

Hyppäsin autoon ja tajusin, että sinä istuit jo siellä.

Silloin minä tiesin, että sinä et enää koskaan lähtisi, ainakaan ilman minua.

Yhdessä jatkoimme matkaa, takaisin kotiin.

Runot, tekstit ja novellit, joita julkaisen tässä blogissani, ovat fiktiivisiä, ellei toisin kerrota. Osa voi kuitenkin perustua tosi tapahtumiin.

Valinta

Kuka eksyneen löytäisi, 

toisi takaisin luoksemme?

Eksyin ja silloin pelkäsin,

 että en pääsisi enää koskaan takaisin. 

Pelkäsin, että minut unohdettaisiin.

Ei unohdettu.

 Te toitte minut takaisin. 

Tarjositte sitä minulle uudestaan,

 ja tartuin siihen vähäisillä voimillani.

 Uskoin.

Elämä jatkui.

 Koettelemukset eivät loppuneet.

 Epäusko valtasi mielen, 

enkä enää jaksanut uskoa.

Piilouduin, sillä pelkäsin,

 että ette hyväksyisi enää minua. 

Ette ymmärtäisi.

Sinä tulit käsi ojennettuna.

 Tarjosit vielä sanaa.

 Kerroit,

 että jaksaisin perille. 

Vahvistit sanoillasi. 

Hälvensit epäluuloni.

 Toit minut jälleen takaisin,

 ja pidit minut matkalla.

 Etkä enää päästänyt irti.

(c) Matilda -15

Runot, tekstit ja novellit, joita julkaisen tässä blogissani, ovat fiktiivisiä, ellei toisin kerrota. Osa voi kuitenkin perustua tosi tapahtumiin.

Lapsen suru

Yö on pimeä. Äiti minua pelottaa. Itken hiljaa, sillä en halua herättää ketään. Miksi sinä äiti lähdit ja jätit minut yksin. Minulla on ikävä sinua. Isä on muuttunut hiljaiseksi, eikä hän enää koskaan halua tehdä minun kanssani mitään. Veljet vain nauravat, jos näkevät minun tai isän itkevän. He eivät ymmärrä, kuinka paljon minuun sattuu. Mummi sanoi, että taivaassa on hyvä olla. Onko oikeasti? Oletko sinä onnellisempi siellä, kuin täällä meidän kanssamme? Onko sinulla ikävä meitä? Rakastitko sinä minua koskaan?

(c) Matilda

Runot, tekstit ja novellit, joita julkaisen tässä blogissani, ovat fiktiivisiä, ellei toisin kerrota. Osa voi kuitenkin perustua tosi tapahtumiin.