Viesti totuuden

Mua pelotti, säkin tiesit sen. Elämä sen kuin jatkui eteenpäin. Mä yksin varjoon jäin, sä lähdit käsikkäin. Ystävyys se raukes niihin sanoihin. Sä laitoit eteenpäin, sen viestin totuuden. Et kertonut sä mulle, kuinka sattuikin. Suru suureni, säkin pelkäsit. Luulit, että yksin pärjäisit. Ei kukaan kestä yksin, mä viestis selvitin. Sä kuunnellut et mua, vaan sanaa vääryyden. Katsoin varjoista ja näin sun yksin istuvan. Mä kävelin sun luo, et mua huomannut. Otin kiinni kädestäsi, vedin kauas pois. Se hetki mieleen jäi, ikuiseksi näin. Ei yksin pärjää ilman ystävää.

Runot, tekstit ja novellit, joita julkaisen tässä blogissani, ovat fiktiivisiä, ellei toisin kerrota. Osa voi kuitenkin perustua tosi tapahtumiin.