Valkoiset lumihiutaleet leijailevat hiljalleen maahan. Taivasta täplittää tuhannet tähdet ja himmeänä puiden takaa loistava kuu. Kadulla kuuluu askeleita, muuten kaikkialla on hiljaista.
Nojaan talon seinään ja ajattelen, että onko elämällä jokin tarkoitus. Miksi ihmisiä kuolee ja miksi niitä syntyy. Miksi ihmisiä sairastuu, miksi ihmiset tekevät kaikkea pahaa. Onko elämällä jokin tarkoitus?
Minä olen ollut elämäni aikana monesti onnellinen, surullinen, jopa onneton. Miksi minulla on silti aihetta kiittää.
Minulla on kaikki mitä minä tarvitsen. On ystäviä, sisaruksia, serkkuja ja tietenkin vanhemmat. Olen menettänyt paljon, mutta minulle on annettu sitäkin enemmän takaisin. Minä saan ja minun pitää olla tyytyväinen. Minulla voisi mennä paljon huonomminkin. ¨
Elämällä on jokin suurempi tarkoitus tai ainakin minä uskon niin. Näin uskoen minä voin ajatella, että kaikki menee niin kuin niiden on tarkoitettu menevän. Saan kulkea rauhassa eteenpäin tietäen, että minun elämäni on jonkun toisen käsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤