Tyhjyys. Se tulee pala palalta, vieden muun mennessään. Ei valoa, ei iloa. On vain pelkkää pimeyttä. Jatkan silti, vaikka välillä tuntuu, että elämä murenee käsiin, tiimalasin hiekka valuu loppuun ja aunringon säteet katoavat puiden taakse. Elämä on täynnä koettelemuksia, mutta meillä on kaikilla voimia kestää ne. Ei ole myöskään häpeä pyytää apua. Ei meistä kukaan jaksa yksin.
Runot, tekstit ja novellit, joita julkaisen tässä blogissani, ovat fiktiivisiä, ellei toisin kerrota. Osa voi kuitenkin perustua tosi tapahtumiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤