Sumuksi mä sanon sitä

Teksti, joka syntyi toisen ihmisen ajatuksista ja elämästä. Teksti, jonka päähenkilö on kuvitteellinen.

Tästä sumusta on tullu osa mua. Vihaan elämää. Kaikki on niin epäreilua. Mää oon aina se, joka on yksin. Oon vajonnu niin alas, että mulla ei oo enää minkäänlaista itsetuntoa. Monesti iltaisin mä itken itteni uneen. Joskus en saa ees unta ja valvon pitkälle aamuun. Päivisin oon niin väsynyt, että en jaksa keskittyä koulussa. En jaksa lukee kokeisiin.

Kukaan ei voi sanoa mulle, että tiiän miltä susta tuntuu. Ei ne tiiä. Ei kukaan oo kokenu tätä samaa, ku mää. Syytän ittiä aina kaikesta. Oon se huonoin. Se, joka ei osaa tehä mitään. Jos mä epäonnistun jossain, niin paha olo tulee hetkessä. On vaan se mustuus ja tyhjyys. Sumuksi mä sanon sitä. Tuntuu, että elämässä ei oo enää muuta, ku pahaa. Piilotan sen kaiken mun sisälle. En halua, että kukaan näkee kuin heikko mää oon. Miten se pahuus on levinny siitä pienestä murusesta suureksi. En halua, että kukaan näkee kuinka mulla on paha olla.

Kaikki vihaa mua, koska en enää jaksa ja oon niin laiska. En jaksa tehä enää muuta, ku syödä. En jaksa enää ees välittää, kuinka puntarin viisari heittelee. Viimeksi, ku kävin terveydenhoitajalla, se sano, että oon liian laiha. Nyt se kattois kauhistuneena puntarin lukemaa. Onko tää normaalia, että en jaksa enää nähä kavereita. En jaksa harrastaa mitään. En jaksa enää ees soittaa pianolla. Kirjottamista mä kuitenkin rakastan vielä. Nykyään en enää ees tiiä, että mistä ne pahat olot johtuu. Joskus on paha olla ihan ilman mitään syytä. Kirjotan, että ei ois niin paha olla. Siihen mä pystyn purkamaan ajatuksia. Ei oo ketään kelle puhua. Ei oo ketään kelle voisin kertoa. En mä uskalla kertoa, että mulla on masennus. Verensokerit on heitelly muutaman vuoden ajan. Joskus pyörryttää ja joskus on vaan niin heikko olo, että ei pysty nousemaan ylös.

Sitten tuli niin paljo kaikkee. Mummin kuolema. Veljen alkoholi-ongelmat. Kaikki paha kasaantuu mun ympärille. Se sumu otti musta niin tiukan otteen, että en enää nää sen läpi. Pelkään äidin puolesta. Pelkään, että se ei enää jaksa. Pidän kaiken pahan olon sisällä, että muut ei joutuis kärsii siitä. Ne on joutunu kestämään jo tarpeeksi.

Teksti on siis fiktiivinen!