Opistolife

Opistoviikko meni nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. Ei kerennyt ajatella kotia, perhettä tai ystäviä. Ei sitä, mitä muulle maailmalle kuuluu. Melkein jokaisena iltana vierailimme muissa soluissa. Juteltiin pinnallisia juttuja ja myös syvällisiä. Tutustuttiin uusiin ihmisiin. Laulettiin, soitettiin ja pelattiin. Jokainen hetki oli tärkeä. Vaikka nyt väsyttää ja fiilis ei ole parhain, en kadu yhtään opistoon lähtöä. Se paikka on kuin minua varten luotu. Viikosta jäi ja ei jäänyt paljon asioita mieleen. Pinnalle nostaisin ehkä pöhköpallon peluun (joka oli siis kämppien välinen), sisäoppilaitospaneelin, soluillan ja opisto-olumppialaiset. Puhuimme opistolla siitä, että tosi moni kysyy varmasti miten on mennyt ja mitä ollaan tehty. Vaikka kuinka hyvin selittäisi, ei pysty antamaan toiselle sitä mitä se todella on. Se pitää itse kokea.

Kun piti siivota solu kurssilaisia varten, tuli haikea olo. Nytkö me oikeesti lähetään täältä? Viikossa paikasta tuli koti. Opistokoti. Tästä vuodesta tulee mahtava. Jotenkin vain tiedän sen. Musta tuntuu, että monet, jotka eivät ole käyneet opistoa, ajattelevat, että sitä hehkutetaan liikaa. Kenelläkään ei ole pahaa sanottavaa. Ei opisto ole täydellinen. Tottakai siellä on puutteita ja sattuu ikäviäkin asioita. Eivät kaikki 120 ihmistä voi olla toistensa ystäviä. Riitoja tulee varmasti, tai ainakin erimielisyyksiä. Kaikkien kanssa pitää tulla vain toimeen. Jollekin voi tulla sosiaaliähky. Ei jaksa kaikkia niitä ihmisiä ympärillä. Sillon on hyvä mennä vaikka yksin soluun tai lähteä kävelylle. Antaa ajatusten virrata mielessä ja tyhjentää päästä kaiken turhan. Joskus taas yöunet saattavat jäädä liian lyhyiksi, eikä millään jaksaisi nousta aamulla ylös. Opisto on kuitenkin koulu ja siellä pitää opiskella. Mutta jos sua yhtään haluttaa lähtä, niin suosittelen. Se vuosi ei mene hukkaan missään tapauksessa. Sen vuoden tulet muistamaan pitkään, tai jopa aina.

Olumppialaisissa kisailtiin solujen kesken monenlaisissa lajeissa. Niitä oli ainakin tikanheitto, takaperinhyppy ilman vauhtia, kumisaappaan heitto, kiven heitto, pyörän hitausajo ja autontyöntö.

Eilen tosiaan pelattiin pöhköpalloa, joka oli vähän niinku jalkapallon ja käsipallon sekoitusta. Sai potkia ja heittää, mutta pöhköpallo (tyyny) kädessä ei saanut juosta. Pojilla oli niin kovat pelit, että tyyny hajos ja se laitettiin muovipussin sisälle. No niitä muovipusseja piti vaihtaa aika moneen otteeseen, kun ne aina hajos.

Tämmösiä fiiliksiä tällä kertaa opistolta. Toivottavaste saitte tästä jotain irti! Jos jotain kysyttävää tulee mieleen, niin voi kommentoida ihan rohkeasti!

Kun odotettiin pöhköpallon korjaamista, pojat innostu meditoimaan xd.