Eilen käveltiin metsän ja junaraiteiden läpi erään pellon laitaan. Käytiin siellä keväällä. Sillon, kun siellä ei kasvanut viljaa. Nyt paikka näytti niin paljon erilaisemmalta. Vähän niin kuin ihmisinä me muutumme. Muutumme joka päivä. Todella pienetkin asiat muuttavat meitä. Ehkä jotkut sanat, jotkut teot. Muutumme henkisesti ja fyysisesti.
Monessa paikassa on puhuttu ja puhutaan koulukiusaamisesta. Se jättää jäljet, jotka eivät häviä ikinä. Se myös muuttaa ihmistä niin paljon, että se voi olla ihan silmiin pistävää. Joistakin tulee sisäänpäin kääntyneitä, ujoja, hiljaisia, ehkä jopa yksinäisiä. Musta on aina yhtä kamalaa kuulla, jos jotakin kiusataan. Vaikka itellä ois kuin paha olla, niin ei sitä pahaa oloa piä purkaa johonkin toiseen ihmiseen kiusaamalla. Sillon pitää saada joltakin apua. Jutella ystävälle tai jollekin aikuiselle.
Yks mun unelma-ammateista ois olla joku sosiaalityöntekijä tai vastaava. Sellanen, joka auttais nuoria, joilla on vaikeeta. Vuosi aikaa miettiä, mitä mää teen. Meenkö lukioon, vai löytyykö joku sellanen ammatti, joka on just niinku mua varten tehty. Mitä ajatuksia koulukiusaaminen herättää teissä, ja mikä ois teiän unelma-ammatti?
Koulukiusaaminen on todella väärin. En tykkää siitä yhtään. Kun se kiusaaminen voi olla ihan vaikka sellastakin että jätetään ulkopuolelle. Jos vaan voisin, ni tekisin kaikkeni sen eteen ettei koulukiusaamista olis. Mutta mun unelma-ammatti olis kätilö!<3 Ihania kuvia♥
VastaaPoistaNiimpä, ja en mäkään. Sitä ei aina ees muista, että seki on kiusaamista, ku kyllä se on. Mm, niin minäki. Oi, vähänkö kiva ammatti! Kiitos! <3
Poista