jääkukkia

Ihminen lumista polkua astuu.

Yön lumihiutaleita katsellen.

Taivas niin kirkas, polku niin liukas.

Aurinko laskeva kohta jo on.

Hiljaisen kuiskeen, kulkija kuulee.

Kuin sävel rauhan, syämessä sois.

Elämän aamussa helmistä punoo,

kirkkaimman ketjun kaulalleen.