perjantai 29. tammikuuta 2016

Vesisadetta


Auton lasiin paiskaantuivat vesipisarat. Pyyhkijät pyyhkivät säännöllisin väliajoin lasia. Sumein ajatuksin käsi ohjasi autoa. Millään ei enää ollut merkitystä. Paha olo oli väistynyt jonnekin taustalle. Kyyneleet sumensivat silmiä. Välillä oli vaikea ajaa. Onneksi valkoinen keskiviiva erottui tarkasti tiestä. Pihjalapuun lehdille kimpoili vesipisaroita. Oksat taipuivat painon alla. Syksy oli ollut sateisin pitkiin aikoihin. Tie oli liukas. Renkaat vedättivät sivulle.

Talo näkyi mutkan takaa. Vettävaluva koira istui kuistinportailla. Ikkunoita pitkin valui vesinoroja. Missään ei näkynyt valoja. Jarrutus, ja auto heittelehti hetken ennen kuin pysähtyi talon eteen. Tyttö nousi autosta. Hiukset kastuivat hetkessä likomäriksi. Hän juoksi ovelle. Koputti sitten messinkisellä kolkuttimella, ja odotti. Kukaan ei tullut avaamaan. 

Hän ryntäsi takaovelle. Otti avaimen maton alta ja avasi oven. Hän kiipesi portaat pikavauhdilla ylös. Aukoi ovia, ja etsi. Missään ei ollut merkkejä elämästä. Ei edes yhtä ainoaa. Hän juoksi alakertaan. Kellarin portaat alas, ja taas ovien availua. Kyyneleet olivat kuivuneet poskille. Ei enää itkettänyt. Mutta oli pelko. 



Huone näytti tyhjältä. Savua oli joka puolella. Hän laittoi huivinsa suun eteen. Yski sitten muutaman kerran ja kompuroi pimeässä eteenpäin. Jalat osuivat johonkin. Hän kyykistyi. Tarttui sitten lattialla makaavan velton hahmon käsiin, ja nosti reppuselkäänsä. Juoksi sitten ulos ja laski varovasti hahmon ruoholle.

Kädet saivat hetkessä rytmin. Kyyneleet valuivat poskia pitkin. Oliko hän ollut liian hidas. Oliko kaikki liian myöhäistä. Kuului yskähdys. Sitten toinen. Silmät avautuivat hieman. Ne liiankin tutuiksi tulleet kirkkaan taivaan siniset silmät. Huulilla kävi hymy. Hän hymyili takaisin. Onnesta, ilosta, ja helpotuksesta. Hän oli kerennyt.

Askeleissa oli sama tahti. Käsi puristi hellästi hänen kättään. Silmät tavoittivat hänen katseensa. Rannassa vesi oli tyyni. Sillan laudat narahtelivat painon alla. Auringon himmeä hehku valaisi veden pinnan punertavaksi. Joku olisi saattanut nähdä punaisten sydänten leijailevan noiden kahden ihmisen ympärillä.


Teksti on fiktiivinen!

2 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤