torstai 21. tammikuuta 2016

karu paluu arkeen


Palasin opistolle sunnuntaina aika sekalaisilla tunteilla. Olin koko joululoman yrittänyt olla ajattelematta opistoa, ja opistolaisia. En mä edes tiedä oikeastaan, että miksi. Ehkä mä halusin yrittää selvittää mun ajatuksia sitä paikkaa kohtaan niin, että annoin ajatuksille aluksi tyhjää tilaa. Sunnuntai aamu tuli aika nopeasti kolmen viikon flunssassa olon jälkeen. Säädin aamun kyydin kanssa. Pakkasmittari näytti hurjia lukemia, ja ei tehnyt mieli vielä vähän flunssaisena lähtä kävelemään matkalaukkujen kanssa bussiasemalta opistolle. Onneksi sain sitten lopulta kyydin.

Sunnuntai ilta meni kämpällä ollessa. Jouduin hyvästelemään huonekaverini joululomalle lähtiessämme. Huone tuntui tyhjältä. Toisella puolella oleva sänky näytti karulta. Tyhjä seinä ilman peiliä ja julisteita oli jo liikaa. Tuli olo, että ei minunkaan kannata tänne jäädä. Oli pakko purkaa sitä oloa johonkin, ja yritin sisustaa huonetta edes vähän.

Opistovuoden alun asuin yksin. Nyt en enää osaisi kuvitella huonetta ilman toista ihmistä. Onneksi kämppikseni muuttaa siihen. Sillä on mulle ehkä liiankin iso merkitys.

Tällä hetkellä mä en haluais ajatella yhteishakua, mutta on pakko. Mä en tiedä mitä mä haluan, ja mitä en. Mutta pakko vain yrittää joku löytää. Pelkään, ettei mikään oo mun juttu..

Mulla alko viikonloppuloma. Kivaa viikonloppua teille muillekin!


12 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, koska voin niin samaistua tuohon pelkoon että jos mikään ei vain ole se oma juttu! Itsekin juuri tuskailen ihan saman ongelman kanssa. Tsemppiä kovasti yhteishakuun ja eri vaihtoehtojen miettimiseen! :)

    http://littleyellowheart.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan jännä, että usein ajattelee, et on jonkun asian kanssa yksin, mutta oikeesti saattaa olla monta muutakin, jolla on aika lailla sama tilanne. Kiitos tsempeistä, ja samoin sulle tsemppiä!

      Kävin tsekkaa sun blogin, ja liityin lukijaksi. Vaikutti tosi kivalta!

      Poista
  2. Voi sinua! Paljon tsemppiä sun ajatusten kanssa!♥

    VastaaPoista
  3. <3 Kyllä sä varmasti löydät sen oman juttus. Et ehkä ihan vielä, mutta joku päivä. :) Tsempit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii. Sitä kaikki sanoo, mut jotenki vaan niin vaikee uskoa! Mutta kiitti hirmusesti! ♥

      Poista
  4. Mulla on ihan sama ongelma kuin sulla, siis en tiedä minne haen nyt yhteishaussa ja oikeastaan mun pitäs muutaman päivän sisällä tietää se, koska pitää täyttää yhteishakusuunnitelma. Ongelmana on se myös, että lähistöllä ei oo ees kiinnostavia aloja. Pari ehkä joita vois ainoastaan aatella...mutta en oikein halua niihin ja yksin kotoa pois muuttaminenki ois aika iso juttu :( Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama juttu. Ei oo oikein aloja tässä lähistöllä mitkä kiinnostais, ja en jaksais alkaa kulkee joka päivä kahtatuntia bussilla, niin edessä on oikeestaan aika pakko muutto, ja en tiiä miten tuun pärjäämään. Kiitos, ja sulle kans hullusti tsemppiä valinnoissa yms! :)

      Poista
  5. Kaikki muutkin on tätä jo sanonu, mutta tsemppihali päätöksiin!♥ Kokeile rohkeesti jotain, kyllä se viimeistään kokeilemalla löytyy. Oon aivan varma vaikkei siltä tuntus!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! ♥ Nii.. Pitää vaan luottaa, et se oma paikka viel joskus löytyy

      Poista
  6. Jotenkin aina aattelee, että kaikkimuut on ne, joilla menee hyvin ja jotka tietää tulevaisuudesta ja yhteishausta yms. Musta tuntuu, että sulle niitä aloja ois, mutta toisen sisälle on tosi vaikea nähdä. Toivon, että saat ideoita tän suhteen! Itelläkään ei oo mitkään 100% varmat fiilikset, vaikka sitä kyllä ehkä toivois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä. Se on jännä, et meillä kotona isä ja äiti sanoo vaikka mitä aloja, joihin oisin kuulemma hyvä, mutta sitte itestä tuntuu, että ei ikinä ainakaan sinne. Lukion oon kuitenkin jo heittäny suunnitelmista pois, ni jonkun verran näköjään on hajua, et mitä sitte teen :D

      Poista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤