lauantai 19. toukokuuta 2018

happy or not

Fiilikset on noussu ja laskenu nollasta sataan ja toisinpäin. Matkalaukut alkaa olla aikalailla pakattuna. Matkustusasiakirjat tulostettuna ja muutenki jutut tsekattuna.

Oon innoissaan. Jännittynyt. Stressaantunut. Yhtäkkiä kun pitäisi lähteä kotoa, ei innostakkaan. Onko tää pelkoa siitä, ettei odotukset täytykkään. Että tää kesä ei olekkaan niin kiva kuin edellinen. Luonko liian suuret paineet siitä, mitä kaikkea mun pitäisi ehtiä nähdä ja kokea, kun toisaalta haluaisin vaan hengata samojen ihmisten kanssa ja elää sitä arkea siellä maapallon toisella puolella. 

Mun kesäloma alkoi virallisesti torstaina. Työharjottelu done. Koulu done. Oon fiilistellyt jonkun verran kesää. Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Käynyt ottamassa kaverista yo-kuvat ja tänään ois tiedossa lisää. 

Rakastan olla kameran takana. Sommitella ja kokeilla. Tehdä jotain luovaa omalla tyylillä. Oon myös miettinyt tulevaisuuden haaveita. Missä näkisin itseni muutaman vuoden päästä. Mikä olisi se mun unelma-ammatti number one. 

Työharjoittelussa juttelin yhden työntekijän kanssa siitä, että hän koki mun olevan tosi luova ihminen, jonka taidot ehkä menis hukkaan normaalissa palkkatyössä, jossa on säännölliset työajat. Innosti mua ajattelemaan, jos joku muunlainen työnkuva ois se mun juttu. Puhuttiin myös voimaannuttavasta valokuvauksesta. Miten musta ois ihana ottaa sellaisia kuvia ja yhdistää se jotenkin mun työhön. 

Sain myös kuulla mun opettajalta, että mä soveltuisin hyvin sosionomiksi. Että mä olen jotenkin niin seesteinen ja rauhallinen ihminen ja että mä olen tosi hyvä koulussa. Se, että saa pyytämättä palautetta tuntuu hyvältä. Se rohkaisee tavoittelemaan juuri niitä unelmia, joihin on aina pyrkinyt. Saa uskomaan enemmän itseensä. Siihen, että mä onnistuisin kyllä. Mä voisin olla juuri sitä. 

Mä haaveilen kesästä jossain hevostilalla ulkomailla. Haaveilen työstä perhekodilla ja nuorten kanssa, joilla on vaikeaa. Haaveilen matkailusta niin suomen sisällä kuin ulkomaillakin. Haaveilen englannin kielen parantumisesta ja kirjan julkaisemisesta. Haaveilen, että voisin vielä joku päivä olla tyttöystävä, vaimo ja äiti. 

6 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤